Blogi
Torstai 2.9
marianne | 3.9.2010
Torstai 2.9
Majoitukseen lähtiessämme Marion ”the event manager” starttasi auton ja peruutti ensimmäiseksi lyhtypylvääseen. Jotakuinkin s-muotoisen mutkan peruuttaminen oli sen jälkeen osoittautua toivottomaksi tehtäväksi. Olin jo tarjoutua rattiin, kun vihdoin pääsimme pujotteluradan läpi. Pihatien 300 m sujuikin mallikkaasti ennen kuin hän hurautti oikealta Giensin suunnalta tulevan eteen täysin katsomatta. Olihan siinä liikenneympyrä, tosin kovin kummassa paikassa, eikä se olisi paljoa lohduttanut, vaikka olisimme olleet oikeassa.
Majoitukseksi meille oli varattu asuntoparakkeja, niitä tyypillisiä Keski-Eurooppalaisia, periaatteessa liikuteltavia. Tehokkaisiin neliöihin on saatu mahtumaan 2 makuuhuonetta ja oleskelutila keittiöineen. Tulin paikalle ensimmäisenä ja sain valita itselleni oman huoneen. Sarah-Quita ja Morane jakavat toisen huoneen. Heillekin järjestely sopi hyvin. Ovat molemmat aika junioreita vielä. Morane on aika rauhallinen tyyppi, mutta Sarah-Quitassa on bilehilettä. Morane on vasta 17, mutta monta vuotta vanhemman oloinen, sekä henkisesti, että fyysisesti. Martinequella taidetaan aikuistua nopsaan, kun alkoholiakin saa jo 14 -vuotiaana.
Minulla on ongelmia lukita kämppä ekana iltana. Tutkin lukkomekanismia ja keksinkin, mitä pitää tapahtua, että ovi menee lukkoon, mutta en saanut sitä tapahtumaan. Palasin respaan kertomaan, että lukko on rikki. Ennen kuin ehdin takaisin mökille kolme kaveria olivat ”korjaamassa” lukkoa. ”Korjaaminen” tapahtui nostamalla ensin kahvasta ja sitten lukitsemalla oven. Ranskalaisilla on ihan oma logiikka ja tapa hoitaa asioita.
Asioiden hoitamiselle on ominaista se, että kun luulee homman olevan jo selvä, juttua riittää vielä senkin jälkeen loputtomiin, esim. respan tädin kanssa. Suoran toiminnan suomalaisille, meille tehokkuusajattelun lähettiläille siinä on oppimista.
Sää on suomalaisittain kesäinen noin 22 astetta ja aurinkoista. Tuuli on nyt idän suunnalta, eikä suuria ole luvassa ennen tiistain 15 solmua. Keskiviikkona sataa jotakuinkin kaatamalla ja tuulee 24 solmua. Tänään ennuste näytti 4-5 ms ja se jotakuinkin toteutui. Saattoi puuskissa olla hieman enemmänkin. Aamun Hyeres kierroksen jälkeen lähdin tappamaan aikaa vesille. Aluksi plaanailinkin mukavasti isoilla, mutta iltaa kohden tuuli hiipui. Itätuuli oli puuskainen ja reikäinen, mutta ei kuitenkaan niin pahasti kun voisi kuvitella tuulen tullessa lähes 1 km levyisen kannaksen yli. Lopuksi vielä lähdin surffituristina lahden toiseen päähän katsomaan Giensin rannikkoa.
Rullaluistimet toimii täällä ihan hienosti. Päätien varrella kulkee pyörätie, kämpiltä lähdettäessä joudun luistelemaan pariin otteeseen liikenteen seassa. Tänään luistelin Hyeresin keskustaan. Bongaan vanhat kaupungit, niin myös täällä. Se oli rakennettu vuoren rinteeseen ja lähdinkin kipuamaan ylöspäin kapeita kujia. Kummallista kerrakseen on se, miten vanhat kaupungit ovat kuin kopioita toisistaan, ollaanpa sitten täällä, Tallinnassa, Tukholmassa, Visbyssä, Rhodoksella tai Alacatissa, kivitalot ja kapeat kadut. Ei kait siinä ole niin kummallista sittenkään puiset talot olisi jo aikapäivää palaneet, mutta miksi aina ne kapeat mutkikkaat kadut?
Lopulta päädyin Saint Bernandin puistoon, jonka luulin olevan jo kylän korkeimman kohdan, mutta keskiaikaisen linnan rauniot pilkottivat vielä horisontissa puiston takana. Matka siis jatkui ylöspäin. Retki kannatti, sillä tähystyspaikalta oli mielettömät näkymät merelle ja läheisille vuorille.
Matkalla Almanarreen
marianne | 1.9.2010
2010-09-01
Tämä on viides ulkomaan surffimatka tälle kaudelle ja neljäs ilman perhet-tä. Ihmettelen edelleenkin itsekseni Ianin kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Mikä yllätys hänellä mahtaakaan olla takataskussaan? Onkohan 1 kk matka jo varattu talven pimeimpään aikaan. Oxa ja kumppanit, onko Ian varannut paikan teidän surfbägissa joulun alla?
Lapsetkin ovat sitä mieltä, että ei tule ikävä, jos tuliaiset ovat mieluisat.
klo. 8.00
Nyt istun Oslossa odottelemassa matkan jatkumista Nizzaan. Näen aitiopai-kalta lautani siirtyvän koneen uumeniin. Kirjoitin kissankokoisin kirjaimin ”FARGILE” viestejä lautapussin päälle ja kylkiin. Näytti siltä, että siitä oli-si ollut hyötyä. Helsingin päässä laudat siirtyivät hellävaraisesti koneeseen, samoin täällä. Turkista tullessani isoimman laudan pohjassa oli mojova rei-kä. Eräs ystävällinen henkilö paikkasi sen vankkumattomalla ammattitai-dolla, vaikka kiireinen olikin. Oma purukumipaikkaukseni ei olisi tuossa katastrofissa riittänyt.
Matkustan kisapaikalle Blue1 kyydillä Oslon kautta Nizzaan. Kilpailunjär-jestäjä on hoitanut minulle kuljetuksen siitä eteenpäin. Ehdin jo jonkin päi-vää haroa hiuksiani siirtymisen takia. Auton vuokraaminen kattotelineillä osoittautui hankalaksi ja kilpailujärjestäjä oli luvannut järjestää kamojen kuljetuksen vasta perjantaille. Vaihtoehtona olisi ollut sitoa pakaasit katolle ikkunan kautta, mutta olisi se hieman hirvittänyt. Tosin Rodoksella Markus demonstroi, kuinka pikkuruiseen autoon voi pakata 4 henkilöä ja noin 4 lautaa, formula mukaan lukien, ja noin 6 purjetta.
Blue1:lla kamojen kuljetus maksaa 80/45 kg/suunta. Listahinnalla lasket-tunata kamojeni (90kg) kuljetus olisi ollut hieman kalliimpi, kuin oma len-tolippuni. Lipputiskillä virkailija kuitenkin veloitti vain pienen urheiluväli-neen hinnan eli puolet. Nähtäväksi jää sitten paluumatkan hinta.
Matka sinänsä on aika edullinen. Majoitus tarjotaan meille hyvin kohtuulli-seen 20 eur/yö hintaan. Kamojen säilytyksestä ei peritä maksua eikä siirto-kuljetuksista, joten nämä kisamatkat ovat selkeästi tavallista surffimatkailua halvemmat. Turkin kisan sponsori Pegasus Airlines tarjosi myös välineiden kuljetuksen. Siksi minunkin kannatti lentää Izmiriin Tukholman kautta. Pe-gasus ei lennä Suomesta. Alacatissa hotelli oli kallis, 650 eur/10 yötä. Edul-lisemminkin olisin selvinnyt, jos olisin tinkinyt hieman sijainnista.
Almanarren tuuliennuste on melko lailla lohduton. Harkitsin jo hieman mat-kan skippaamista kokonaan, etenkin kun flunssa on ollut tuloillaan muuta-man päivän ja töissäkin olisi ollut hommia. Näyttää kuitenkin siltä, että sun-nuntain Tulliniemen shokkihoito tehosi ja selätti flunssan, kuten niin monta kertaa aiemminkin. KOP KOP kuitenkin.
Otin mukaani rullaluistimet pläkäpäivien ajanvietteeksi. Saatan myös vuok-rata polkupyörän. Otin mukaani myös 8,6 m2 Reflexin, joka riittää huviaje-luun jo melko mitättömässä tuulessa. Turkissa jotkut kummastelivat hieman aikaista plaaniani 111 l laudalla ja 8,6 m2 purjeella, takakäden pumppaus, terästettynä jalan pumppauksella näytti heidän mielestään RS:X tekniikalta. Kysyivät kuinka monta vuotta olen ajanut RS:X llä 
Toki kunnon pumppa-us on tehokkaampi, mutta tuolla tekniikalla saan laudan plaaniin voimia säästellen ja menettämättä juurikaan korkeutta tuulessa.
Arvoitus on myös, missä oloissa women only kisassa ajetaan ja nyt etenkin, kun ennuste on tosi huono. Voi olla, että isolle purjeelle tulee käyttöä kisas-sakin. Suuri osa tytöistä on rekisteröinyt suurimmaksi purjeekseen noin 7,8 m2. Sääntöjen mukaan tuuliraja on 7 solmua, jossa ei oikein formulakaan vielä kulje kunnolla. Mukana on samat laudat kuin turkissa. Nyt onnistuin pakkaamaan ne yhteen pyörälliseen lautasäkkiin siten, että otin pois jalka-lenkit. Laitoin väliin hieman pehmustetta, jotta eivät hankaa toisiaan.
Nyt oikeastaan toivoisin Mistraalin pyyhkäisevän Almanarren yli ainakin yhtenä kilpailupäivänä. Tasasen veden kisa on nähty Alacatissa. Mistral tuo tullessaan 40 solmun tuulia, jolloin pienimmät kamppeet ovat enemmän kuin tarpeen.
klo 10.30
Lensimme juuri lumihuippuisten Alppien yli. Vaikka lumen tulo Suomeen on vain muutaman kuukauden päässä, tuntuu ajatus lumesta tosi kaukaiselta. Syys- ja lokakuu ovat vielä mainiota surffiaikaa Suomessa ja viimeistään nyt voi formulan pistää talviteloilleen ja kaivaa esiin pienimmät härvelit. Minun formulani on ollut hylättynä pussissaan surfviikon jälkeen ja melko lailla koko kesän. Rautiolta lainassa oleva 121 l iSonic ja 8,6 m2 purje kulkee melko samoissa kuin formula.
Nizzasta starttasimme noin 130 km matkan kohti kisapaikkaa. Matka taittui joutuisasti ystävällisen, mutta englanniksi kovin vähäsanaisen, Bernandin kyydissä. Ajoimme pitkän tovin meren rantaa ja katsoin, kuinka vaahtopäät vyöryivät rantaan. Almanarressa ei kuulemma tuulisi ennen maanantaita.
klo 16.30
Kisapaikaksi on vuokrattu pienehkö lomakylä. Sain jo kamani sinne säilöön. Nyt odottelen, että minut kuskataan majoitukseen. Jotenkin tunnen itseni avuttomaksi, kun muut ovat järjestäneet asiat puolestani. Olen tottunut hoi-tamaan itseni ties minne. Nyt en edes tiedä, mihin olen menossa. Mutta toi-saalta kovin helppoa, jos vain jaksaa odotella.
Kisapaikka on Giensin tien alkupäässä, oikeastaan heti siinä, mistä käänny-tään Giensin niemelle. Kisarantaan tulee suoraan lännen ja etelän puoleiset tuulet, itätuuli puhaltaa kapeahkon kannaksen yli ja silloin vesi on ihan ta-saista. Maanantaiksi odotetaan juuri itätuulta. Pohjoisen puoleiset tuulet tu-levat ihan maalta, eivätkä varmaan toimi lainkaan.
klo 18.00
Odottelen edelleen. Ruuvasin jalkalenkit lautoihin ajankuluksi.
Majapaikkaan on noin 10 min autolla. Rullaluistimilla matkanteko tuskin onnistuu, koska kävelyteiden päällyste ei ole sopiva ainakaan koko matkaa ja ajotiellä ei varmaankaan kannata luistella torvikonserttia uhaten. Muu-toinkin etäisyydet ovat aika pitkiä, joten polkupyörälle olisi käyttöä. Katso-taan löytyisikö sellainen jostain sopuhintaan.
klo 19.00
Olimme jo kertaalleen lähdössä majapaikkaan, mutta päädyimme kuitenkin vielä odottamaan.
klo 20.00
Vihdoin Camping Eurosurf.
Alacati 9. -16.8.2010
marianne | 20.8.2010
Alacati on melko uusi purjelautailukohde, mutta on vajaassa 10 vuodessa saavuttanut suosion, jota on vaikea uskoa näkemättä. Alacati on monessa yhteydessä mainittu maailman 3. parhaana purjelautailukohteena. Aloittelijoiden osalta ymmärrän suosion hyvin. Ranta on turvallinen ja pitkälle niin matala, että jalat ylettyvät pohjaan.
Saksalaiset purjelautailijat löysivät paikan jo 80-luvulla, mutta vasta 90- luvulla avattiin ensimmäiset keskukset. 10 vuoden kuluessa toiminta on moninkymmenkertaistunut ja nyt alueella toimii kymmeniä keskuksia, joissa on arviolta 1500 -2000 lautaa, aloittelijoiden välineistä kisakamoihin. Muutaman formulankin ja freestyletaiturin näin, mutta käytännössä paikka on aloittelijoiden ja slalomkuskien suosiossa.
En ole missään muualla nähnyt niin paljon purjelautailevia tyttöjä ja naisia tai lapsia, joista nuorimmat vain 4-5 -vuotiaita. Turkkilaisesta purjelautailusta tullaan varmasti kuulemaan entistä useammin tulevina vuosina.
Ollakseen maailman purjelautailun ykköskohteita, pelialueena oleva merenlahden poukama on minusta melko ahdas. Vastarannalle on arviolta vajaat 2 km ja pituutta ranta-alueella vajaat 1 km. Tuulisena päivänä poukamassa vallitsee iloinen kaaos, jossa sadat aloittelijat törmäilevät toisiinsa lähellä rantaa ja edistyneemmät ajelevat ristiin rastiin hieman kauempana.
Meltemi puhaltaa kesällä pohjoisesta, joka tarkoittaa sitä että tuuli tulee maalta poukaman perältä. Vesi on siis hyvin tasaista periaatteessa, vaikkakin satojen kurvailijoiden vanaveden sotkema vesi on melko haastavaa tulkittavaa.
Talvisin tuuli puhaltaa pääsääntöisesti etelästä ja tuo mukanaan kuuleman mukaan ihan mukavaa aaltoa. Alueen tuuliolot tekevät paikallisilmaston harvinaisen suotuisaksi. Kesällä pohjoistuuli viilentää ja talvella etelätuuli lämmittää. Purjelautailu onkin mahdollista vuoden ympäri. Tuulisia päiviä on vuodessa noin 320.
Purjelautailu on todella näkyvästi läsnä lähialueilla. Jakeluautojen kyljistä saattoi usein bongata suuren purjelautailuaiheisen kuvan. PWA kisasta oli muutoinkin mainoksia kaikkialla. Jokaisessa aikakausilehdessä/sanomalehdessä oli juttua purjelautailusta.
Alacati elää nyt toista kukoistustaan. Purjelautailijoiden ohella Alacatin on löytänyt Turkin eliitti. Monet taiteilijat viettävät siellä lomaansa. Kreikkalaisten siirtotyöläisten 1800 luvun lopulla rakentama Alacatin vanha keskusta on nostettu rappiotilasta viehättäväksi kivikyläksi kapeine mukulakivikujineen. Vanha keskusta on suojeltu ja uuden rakentaminen sinne ei ole sallittua. Vanhakin tulee kunnostaa alkuperäiseen asuunsa perinteitä kunnioittaen.
Kreikkalaiset tulivat Alacatiin aikoinaan kuivattamaan soita malarian vaivaamalle alueelle. Samalle he perustivat kukoistavat viinitarhat alueelle. Minusta maan väitetystä poikkeuksellisesta hedelmällisyydestä ei näkynyt enää merkkiäkään. Sen jälkeen kun vääräuskoiset kreikkalaiset pakkosiirrettiin takaisin omaan kotimaahansa, turkkilaiset tuhosivat viiniviljelmät ja yrittivät viljellä tupakkaa, joka ei kuitenkaan menestynyt. Arvelen, että eroosio on vienyt mennessään hedelmällisen maan ja tänä päivänä alue on melko karua hiekkamaata. Tosin kyllä vuorenrinteillä kasvaa puita ja pensaita, joten ihan yhtä karua ei ole kuin esim. kreikan saarilla.
Rannat eivät minua juuri hetkauttaneet. Hieman likaiselta näyttävä yksitoikkoinen hiekkaranta vaikutti osin ihmisen muokkaamalta. Pienintäkään houkutusta lähteä rantavaellukselle en siellä kokenut. Merenalainen maailma oli myös melko tylsä.
Kilpailualue oli keskusten vasemmalla puolella tuulen yläpuolella. Lähtö tapahtui vastarannan puolelta noin puolesta välistä poukamaa. Osuus ensimmäiselle poijulle oli lyhyt vain n. 40 s mittainen. Yleisö pääsi seuraamaan tuon tärkeimmän poijun tapahtumia aitiopaikalle aallonmurtajan kärkeen, josta oli poijulle vain 50 m matkaa. Muut kolme jiippimerkkiä oli sijoitettu avotuuleen siten, että maali oli varikkoalueen edessä.
Kisaorganisaatio toimi tehokkaasti ja täsmällisesti. Kuulutukset pitivät huolen siitä, että yleisö ja kilpailijatkin pysyvät kärryillä kisatapahtumista. Kipparikokous oli kovin lyhyt, edes rataa tai lähtöviestejä ei esitelty. Oletus on, että kaikki tietävät, miten homma toimii.
Näissä kisoissa ei ole protestimahdollisuutta, mikä on minusta ihan järkevää. Protestikäsittely viivyttää lähtöjen ajattamista ja toisaalta kisa on viihdyttävämpää, kun kisassa ei tarvitse liikaa pelätä kontaktia. Toisaalta tahalliset tai puolitahalliset päälle ajot pitäisi karsia pois. Myöhemmin kuvista huomasin, että Alice Arutkin, joka ajoi suoraan minun kylkeeni, ajoi ihan samalla tavalla jonkun muunkin päälle. Päälleajaja on paremmassa asemassa usein, hän voi varautua tilanteeseen paremmin kuin ”uhri”, jolle törmäys tulee selän takaa. Toisaalta onhan taito sekin osata pysytellä poissa kolareista. Olikohan toisen päivän kipparikokouksessa, jossa muistutettiin, että tuomari voi hylätä tahallisesta päälleajosta, mutta kynnys siihen taitaa olla aika suuri.
Omalta osaltani ensimmäinen päivä meni kokemusta hankkiessa. Tarkkailin erityisesti lähtöä ja reittiä poijulle jiipatessa. Jiipit lähtevät melko loivana, mutta tulevat tiukasti ulos poijulta. Naisten lähdöissä pyritään sulkemaan poiju jiipin jälkeen, jotta kukaan ei mahtuisi välistä ja toisaalta varmistamaan oma asema on tuulen yläpuolella seuraavalle osuudelle lähdettäessä. Miesten lähdöissä jiipit ovat vauhdikkaampia, jolloin ei ole niin tärkeää jiipata tarkasti poijulle.
Lähdön merkitys oli tavattoman suuri, koska ensimmäinen osuus oli tosi lyhyt. Ensimmäisenä kisapäivänä lähtöalueella oli melko tasainen voimakas tuuli, jolloin saatoin aika tarkalleen katsoa kuinka paljon aikaa menee viivalle tietystä kohti. Lähdin hieman muiden takaa ja aika täsmällisesti viivalle hyvässä vauhdissa. Toisena kilpailupäivänä lähtöalueella oli puuskaa ja reikää. Tein hieman tyhmästi, olettaen että kyllä se puuska osuu kohdalle kun sitä tarvitsen. Eikä se ihan joka kerta osunut. Tuollaisella kelillä on pakko edetä yhtenä rintamana muiden kanssa. Jos reikä osuu kohdalle, jäävät siihen sitten muutkin.
Alacatissa oli helppo ajaa, tuntuu että lautaa liukuu plaanissa tosi vaivattomasti. Lauta tuntuu muutaman litran suuremmalta kuin kotivesillä. Siihen vaikuttaa suolaisen veden parempi noste ja vähäinen vaatetus. Arvelen, että näiden yhteisvaikutus on noin 5-6 l. Yhdistelmä (101 l ja 7,8 m2), joka tuntui aivan loistavan hyvältä Alacatissa ei tuntunutkaan enää niin kivalta Mellstenissä ja toisaalta 111 l ja 6,5 m2 ei toiminut Alacatissa, mutta Suomen vesillä toimii ihan mukavasti. Tämä tietty voi myös johtua siitä, että tuulta ei vain ollut tuolle yhdistelmälle tarpeeksi juuri silloin.
Kadonneen nuoruuden metsästys jatkuu syyskuun alussa Almannaressa Ranskassa, jossa järjestetään naisten PWA slalom finaali 4. -8.9. Lähden sinne hieman kokeneempana. Alacatissa olin hieman liiankin viileän rento, mikä toisaalta on ihan hyvä, koska ajokin oli rentoa ja varmaa, mutta toisaalta pieni jännitys pitäisi skarppina.
Almannaressa tuulen voimakkuus voi olla mitä tahansa ja toisaalta vesikin tuulensuunnasta riippuen täysin flättiä tai mukavaa aaltoa. Tämä on women only kisa, joka hieman hankaloittaa purjevalintoja. PWA sääntöjen mukaan tuuliraja on 7 solmua, mutta käytännössä kisoissa, joissa miehet on mukana, naiset eivät tarvitse 7,8 m2 suurempaa purjetta. Toisaalta kun mukana on vain naiset, ei järjestäjän tarvitse pelätä isojen miesten turhautumista. Saattaa olla järkevää ottaa mukaan myös 8,6 m2 purje. Tosin tämä tarkoittaa lisää painoa matkatavaraan.
Vielä ei ole tiedossa osallistujalistaa, mutta aika moni Alacatissa olleista tulee myös Almannareen. Lisäksi sinne voi odottaa kovan joukon uusia ranskalaisia tyttöjä, jotka ovat varmasti kaikki taitavia. Tavoitteeksi otan finaalipaikan joka lähdössä. Siihen tarvitaan tosin hyvät lähdöt, vauhdikkaat jiipit, taito pysyä poissa kolareista ja vähän onneakin.
Alacti 2. paiva
marianne | 11.8.2010
Raporttıa Alacatısta: Kaksı lahtoa tanaan. Ensımmaınen osuus on tosı lyhyt ja poıjulla on aınakın 5 -6 tyttoa yhtaıkaa. Mıehet kıeltaytyıvat 10 kısaajan starteısta mutta meıta on 10 ja 11. Mınulla on ollut hıeman huonoa tuurıa olen joutunut jokaısessa lahdossa 2 heatıın jossa on yksı tytto enemman ja poıjulla hıeman sıtakın enemman ruuhkaa. Taman paıvan eka karsınta olı hyva. Hyva starttı vauhtı ja jııpıt ıhan voıttajan ja kakkosen kannassa. Muut kayttıvat jo 7 m2 purjeıta. Mınulla olı 7.8 ja se olı ıhan nappı. Fınaalın meınasın ryssıa taysın jalleen mutta erı tavalla kuın eılen. Odottelemme rannassa lahtoa ja olen startannut lııkkeelle 50 s ennen paukkua. Muut ovat lahteneet lııkkeelle jo 4 mın kohdalla. Eılısen hyvat startıt saın tulemalla takaa ohı ja tasmallısestı vııvalle. Nyt tuulı katosı rannasta taysın ja olın aınakın 20 s myohassa. Onneksı se olı varaslahto ja uusıttıın. Uusıntayrıtyksessa jaın myos hıeman startıssa. Olısı voınut menna paremmınkın. Olin pitkaan kuudes mutta viimeisella poijulla joku onnistui ohittamaan ja sitten viela maalilinjalla oli kova taisto toisen kanssa. Siita voisi sanoa etta ei kannata heivata hetkeksikaan. Finalistit osaavat kayttaa jokaisen tilaisuuden hyvakseen.
Paıvan toınen lahto olı hankala. Tuulı yltyı ja jotkut mıehetkın vaıhtoıvat 7.8 m2 purjeısıın. Mına paatın pysya ısossa edelleen ja vaıhtaa pıenempaan lautaan. Kavın testaamassa esın. Tuulı olı 15 -21 solmua. Yhdıstelma olı tosı nopea ja pysyı kasıssa puuskıssakın. 20 sekkaa ennen karsıntalahtoa sujautın takajalan hıeman sıvuun ja lıppasın. Nopea vesıstarttı mutta lııkkeelle joukon hannılta. Saın sakın kıınnı jo aıka hyvın ekalle poıjulle jossa menın ylakautta 2 taı 3 tyton ohı. Seuraavalla taas ohıtın useamman. Kolmannella poıjulla olın 6. ja ıhan ıskuetaısyydella fınaalıpaıkasta. Sıella purje lahtı kasısta ja uın. Looser fınaalın lahto olı hankala myos. Tuulı alkoı olla tosı reıkaınen ja monı myohastyı startıssa. Paasın kohtuullısestı lııkkeelle ja olın kolmas. Huonot startıt jaıvat harmıttamaan. Hyvaa olı uusı Reflex ja 101 l yhdıstelma joka pysyı hyvın kasıssa (sııs paıtsı tuossa yhdessa tarkeassa jııpıssa) ja kulkı tosı lujaa vaıkka olıkın puuskıssa tosı ıso. Jiipit sujuvat nyt paremmin kuin eilen. Olen jo kotona harjoitellut tiukempia jiippeja. Taman paıvan perusteella jalleen fınaalıpaıkka on ıhan ulottuvılla mutta taso on nıın kova etta mokata eı saa. Kaikki osa-alueet riittavat, mutta kaikkien palasten vain pitaa loksahtaa kohdalleen. Hyva paıva kuıtenkın.
Surfviikko 2010
marianne | 2.8.2010
Perinteinen ja lähes institutiaalinen, Oxan sanoin Kekkostakin mahtavampi, surfviikko on jälleen takana. Kävi selväksi, että surfviikkoa edeltävän viikonlopun kilpailun siirtäminen on elävältä haudattu ajatus, vaikka luvassa olisi tyyntä ja toisaalla tuulta.
Slalom Cupin osakilpailu jäi siis jälleen ajamatta. Yyterin maatuuli oli liian reikäinen. Puuskat olisivat riittäneet, mutta ne siivittivät korkeintaan yhden poijunvälin matkan.
Kisajärjestäjiltä ja kilpailijoiltakin alkaa pian mennä usko Suomi slalomiin nykyisellä konseptilla. Seuraavaa slalom kautta ajatellen tutkitaan mahdollisuus siirtää lyhyellä varoitusajalla kilpailu Hangosta Yyteriin tai päinvastoin. Kelluva kalenteri olisi kisojen ajamisen kannalta paras vaihtoehto, mutta on ymmärrettävää, että osa kilpailijoista ei voi järjestää viikonloppuvapaata kahden päivän varoitusajalla. Surfviikolle ehdottaisin, että varataan 4 kilpailupäivää, esim. torstaista sunnuntaihin ja sinä aikana ajetaan slalom, formula ja raceboard rankingit. Monet ovat paikalla koko viikon ja muutkin voivat varmasti järjestää kaksi lomapäivää.
Yyteri itsessään oli jälleen kauneimmillaan ja kesäisimmillään. Muutamista sadekuuroista ei juuri ollut haittaa. Sen, minkä sade kasteli, kesä kuivatti, tosin ei aina ihan samana päivänä. Lapset ja koirat kirmailivat dyyneillä yötä myöten välillä pulahtaen lämpimään mereen. Helteiset päivät kuluivat keskuksella rennosti saunoen, höpisten ja syöden.
Kevyttuulisen viikon päätteeksi saatiin lopulta actionia. Formula rankingit alkoivat perjantaina. Tuulikin heräsi sopivasti. Päivän kuluessa ajettiin 4 lähtöä reippaissa (noin 10 m/s) tuulissa. Kilpailu jäi minulta väliin, kun päätin keskittyä slalomiin ja uusien Reflexien säätämiseen. Matsonin Sami sparrasi minua hyvin ja toimi nollakuskina. Mastonjalan paikka siirtyi hieman taaemmaksi. Purje vaatii vielä jonkin verran säätämistä, jotta saan sen mieleisekseni.
Lauantaina tuuli jo aamusta ja kilpailupäällikkö ilmoitti, että ajetaan slalomia. Rikasin 6,5 m2 purjeen kokeeksi. Ajoin muutaman siivun luukku auki ja palasin rantaan vaihtamaan pienempään lautaan. Ei auttanut, myös purje meni vaihtoon. Jani rikasi samalla 8,2 m2 purjetta. Tuulta oli silloin jo lähes 15 m/s. Pääsin kokeilemaan uutta 5,6 m2 Reflexiä. Tuokin oli liian iso, mutta ajattelin, että ulkona tuuli on tasaisempaa ja pystyn ajamaan lähdöt läpi. Enää ei ollut aikaa vaihtaa pienempäänkään. Tai olisi ollut, jos olisin huomannut, että ulkopoiju oli haljennut ja piti vaihtaa.
Lähtöalue oli viety aika kauas ulos, koska tuomarivene ei päässyt lähemmäksi rantaa. Aalto kasvoi ja tuuli yltyi entisestään. Lähtö myöhästyi aika paljon ja aloin jo hieman hyytyä ennen ensimmäistäkään lähtöä. Purje pysyi enää hädin tuskin käsissä. Huitelin elämäni mahtavimman katapultinkin ennen starttia. Murtuva aalto tyrkkäsi laudan hieman tuuleen ja purje tempaisi minut melkoisella voimalla yli siten, että rintakehä osui puomiin. Ilmat lähtivät pihalle ja haukoin henkeä jonkin aikaa. Pelastusliivit vaimensivat iskua sen verran, että kylkiluut pysyivät ehjänä.
Vihdoin saatiin startit käyntiin. Kilpailupäällikkö oli rakentanut pitkän kasiradan, jossa ulos ajettiin melko lailla päin aaltoa. Lähdin aika alhaalta ensimmäiseen lähtöön ja jouduin ajamaan vieläkin pahemmin päin aaltoa, välillä väistellen ja toisinaan loikkien. Väistelin aaltoja liikaa enkä päässyt poijulle vaan jouduin ajamaan takaisin ja uusi yritys. Muutama uintireissukin siihen väliin mahtui. Oli aika lähellä, että en luovuttanut.
Jani oli lopulta päätynyt 7 m2 purjeeseen, oli kuulemma pienin, mikä löytyi. Muiden purjeet olivat 4,5 ja vajaan 6 m2 väliltä. Jussilla oli iso isonic111 lauta, mutta purje oli sopiva, joten hän selvitti radan aika hyvässä kontrollissa. Janin vauhti oli omaansa muihin verrattuna, mutta hän antoi poijuilla tasoitusta, taktisesti kaatamalla puuskan sattuessa lähes jokaisen jiipin ja jatkoi pikaisella vesilähdöllä. Minäkin harkitsin saamaa, mutta päätin kuitenkin yrittää jiippaamalla. Tosin usein miten sillä seurauksella, että purje oli väärin päin ja masto kohti pohjaa. Tuulta oli jo puuskissa arviolta 18 m/s.
Toinen lähtö sujui samaan malliin, ne pärjäsivät, jotka jotenkin kykenivät ajamaan kontrollissa.
Tauon jälkeen vaihdoin 4,6 m2 purjeeseen. Markus vaihtoi pienempään lautaan. Osa tuli radalle wave-välineillä. Nyt minunkin selviytymistaistelu muuttui ajamiseksi. Neljä starttia ajoin melko hyvällä kontrollilla kärkiporukan vauhdissa. Tosin yhden lähdön näistä pilasin laudan laskeuduttua hieman yllättäen myötäaallosta nokalleen.
Näyttävimmistä katapulteista vastasi Kalajoen slalomtykki Oskari. Jokaiseen lähtöön niitä taisi mahtua useita. Selitykseksi Oskari totesi, että lauta vain kulkee täysillä, ei sitä voi jarruttaa. Anoimme kotiläksyksi jarrutusharjoitukset.
Joel puolestaan säväytti pelottomalla ja lennokkaalla slalomilla. Tuon pojan pää kestää. Markus ajoi varmasti ja tasaisesti. Keskimmäisessä setissä vauhti ei ollut parhaimmillaan pienellä laudalla. Oxa teki myös saman virheen ja vauhdin tyssätessä aaltoon, hän kynti hetken polvia myöten uppeluksissa.
Kerrankin ajettiin slalomkisa, jossa tuuli ja oli aaltoa. Tosin hieman vähempikin olisi riittänyt. Rannan läheisyyteen olisi saatu upea rata. Aalto oli selkeämpää ja pienempää. Aaltorintama kääntyi sen verran, että ulkopoijulle ei olisi ollut pakko ajaa yhtä pahasti päin aaltoa.
Sunnuntai näytti täydelliseltä formulapäivältä 5-6 m/s. Lähdin minäkin radalle. Lähdin testaamaan, miten kylki kestäisi. Yö oli hieman hankala, koska asennon vaihtaminen vihloi joka kerta. Minun formulani on pitänyt pääsääntöisesti lomaa tänä vuonna ja 10 m2 purje tuntui jättiläismäiseltä. Päivän ensimmäinen startti lähti hienosti liikkeelle, mutta rähmin ensimmäisen lenssin kääntämällä hieman aikaisin ja vieläpä reikään, plaaniin pääseminen kesti aikansa. Toisen kerran rähmin ajamalla toisen kryssin liian pitkäksi. Olin menossa väärälle poijulle. Tulipa opittua rata kantapään kautta, kun menetin mahdollisesti 3-4 sijaa.
Toista lähtöä ei laitettu liikkeelle, kun tuuli hyytyi täysin. Lähdimme rantaan tauolle. Melkein jo toivoin, että lähdöt olisivat siinä. Kilpailupäällikkö ei ollut tullut lomailemaan, vaan uusi startti klo 14, jos tuuli sallii. Merituuli yltyi sopivasti ja voimistui voimistumistaan. Iltapäivän ensimmäinen lähtö oli jo reipas, mutta ajettava. Toinen lähtö meni monella selviytymiseksi. Minä ajoin kummankin kierroksen lenssit suoraan alas ilman trapetsia ja toisella kierroksella sivutuuli maaliin meni myös luukku auki etujalka lenkissä ja takajalka keskellä jarrutellen.
Kisan voitti Jani, toinen Jussi, kolmas Markus ja Anders neljäs. Minun sijoitukseni oli 9. Perjantai ajamattomista lähdöistä jäi yksi DNS voimaan.
Reiskat ajoivat perjantaina ja sunnuntaina 4 lähtöä. Launtain slalomiin Reiskoilla ei ollut haluja.
Surffin täyteinen vuosi saa jatkoa, kun lähden Alacatiin PWA -kisaan. Kilpailuun on ilmoittautunut 16 naista, joista monet PWA eliittiä, mutta myös tuntemattomia nimiä. Alacati on tasaisen veden kisa. Tuuli voi olla vaihtelevaa, mutta toivoisin, että ei tarvitsisi ajaa alle 10 m/s tuulessa. PWA slalomin tuuliraja on sääntöjen mukaan 7 solmua. Enpä tiedä, mitä tuo käytännössä tarkoittaa. Toisaalta esim Karin Jaggi on rekisteröinyt suurimmaksi laudakseen iSonic 111 l ja suurin purje on Reflex 7,8 m2. Minä otan mukaan 111, 101 ja 86 l iSonicit. Uudet Reflexit ovat minulle vielä jonkin verran tuntemattomia, joten otan mukaan myös viimevuotiset Code Redit. Luultavasti pääsääntöisesti käytän niitä kisassa, mutta paikanpäällä on mahdollisuus saada maailman parhaat neuvot Reflexien trimmaamiseen. Minulla on paikanpäällä 4 päivää aikaa tutustua olosuhteisiin ja säätää välineitä. Silloin teen lopullisen päätöksen purjeista.
Mukavaa ja tuulista kesän jatkoa.
Mari
