Archive for the ‘Blogi’ Category

…on pulkassa!

Tein yhteenvedon minun ja Danin kilpailukaudesta.

Pähkinäkuoressa meidän sijoitukset ovat:

BLINI:

- 11 kilpailua
- WISSA 2011 slalom Masters 1.
- WISSA 2011 slalom 4.
- Raceboard SM 1.
- Raceboard Ranking 1.
- Raceboard EM GrandMasters 1.
- Raceboard EM 2.
- Raceboard MM GrandMasters 1.
- Raceboard MM 8.

DANI:

- 13 kilpailua
- WISSA 2011 slalom Nuoret 2.
- WISSA 2011 slalom 5.
- Raceboard Ranking 3. + 1 osakilpailuvoitto
- Raceboard EM 5.
- Raceboard MM Nuoret 2.
- Baltic Cup Formula Latvia Nuoret 3.
- Baltic Cup Formula 20.
- Formula EM Nuoret 7.

Tein yhteenvedon myös blogiini:

http://blinifin6.blogspot.com/2011/10/kilpailukauden-2011-yhteenveto.html

Ensi vuonna (jo talven purjekelkkailukilpailuissa) nähdään Benjamin Blinnikka (13-v.), joka tulee kesäkaudella 2012 ajamaan Starboardin uusinta Hybridilautaa Phantom 295, joka on suunnattu erityisesti nuorille ja alle 70-kiloisille surffaajille:

http://www.rautio.fi/sports/purjelautailu/laudat/phantom-295/

Itse ajan uudella Starboardin Phantom 377:lla:

http://www.rautio.fi/sports/purjelautailu/laudat/phantom-race/

Kilpailu onnistui lopulta yli odotusten. Tuuli ei ollut aivan niin hyvä kuin odotettiin, mutta kuitenkin aivan riittävä hyvään kisaan. Tuulensuuntakin vakiintui aika mukavasti, eikä radan kanssa ollut ongelmia. Haastetta toi kisan ajaminen kolmen lähdön sarjoissa. Lähtöjen välissä ei ehtinyt vaihtaa välineitä. Joillekin teki jopa tiukkaa ehtiä mukaan lähtöihin.

Aika moni nopea kuski  hieman alisuoriutui lauantain kisassa. Oxa kenties pahiten. Oxan kisa oli mennyt välinesulkeisiksi ja silti näytti siltä, että mikään setti ei oikein osunut kohdilleen.

Ian kolhi Kalatietä ainakin pari kertaa, olisikohan siitä johtunut, että Tomi antoi tietä vähän liiankin suosiolla poijutilanteissa ja menetti sijoitustaan. Neljä DNF:a oli hieman liikaa. Kaikki niistä ei ollu Ianin syytä kuitenkaan.

Hessu tykitti perjantaina hartaasti vailla huolta huomisesta ja hyytyi kisan puolivälissä. Hessun välinevalinnat ovat usein hieman alakanttiin, mutta kovaa niillä tuntuu pääsevän ainakin itsekseen. Kisaan ehkä kannattaisi valita hieman isompia.

Minulla oli jälleen tiukka kisa Tomasin kanssa. Edellisen kerran hän vei minusta voiton niukasti, mutta nyt osat vaihtuivat. Muutamissa kaksintaistelutilanteissa muistan saaneeni kaulaa Tomasiin jiipeissä.

Karkki on tosi nopea suorilla, jiippien jälkeen hänellä on toisinaan vaikeuksia saada vauhti päälle.

Tuuli ajoi hyvin etenkin kisan alun. Jiipit pysyivät hyvin pystyssä ja vauhtikin oli hyvää. Kolari Karkin kanssa taisi pilata ainakin yhden lähdön. Puomin kiinnityksen irtoaminen toiselta puolelta kilpailun viimeisissä lähdöissä varmasti vaikutti vauhtiin.

Puttonen lähti kisaan mukaan asenteella ja ilman kelloa. Ilman kelloa ei voi saada nappilähtöä ja usein päätyy joukon hännille. Slalomradalla ohittaminen on tosi vaikeata etenkin suorilla, hyvällä jiipillä puolestaan voi kiriä monta sijaa.

Kellottomat (ei kuitenkaan Puttonen) aiheuttivat muutaman yleisen palautuksen varastamalla niin reilusti, että veivät muun porukan mennessään. Mustan lipun sääntö ei ollut voimassa, joten koko sakki sai uuden mahdollisuuden.

Max jätti 7,8 m2 purjeensa kotiin ja kärsi plaaniongelmista. Karlemon Tom taisi kaatuilla jiippejä. Harmi, sillä vauhti oli oikein hyvää.

Joel on parantanut kisa kisalta tahtiaan. Toissa kesänä viiletin Joelin ohi. Viime vuonna ajettiin vielä samaa vauhtia, mutta nyt Joel viilettää ohi niin, että soi. Jiipit hän vie röyhkeän ketterästi ja voimalla läpi. Kevyenä kuskina hän ampaisee poijulta uuteen vauhtiin salamana. Joel tekee vielä aika paljon mokia jiipeissä, mutta kun hän saa niihin vielä sen viimeisen silauksen, ovat vanhat ketut vieläkin enemmän helisemässä.

Jon puolestaan on kumma tyyppi. Hän otti harvoin hyviä lähtöjä, mutta silti onnistui voittamaan puolet kaikista lähdöistä. Jonin huonoinkin sijoitus oli kolmas, siitäkin huolimatta, että hän dippasi kerran viimeisellä poijulla. Jonin ajot olivat taktisesti hyviä, jiipit lennokkaita ja lautavauhti erittäin hyvää. Jon oli ainoa, jota en onnistunut voittamaan yhdessäkään lähdössä.

Ianin matka taisi katketa kerran kolarointiin ja kerran hän meni vaihtamaan välineitä, eikä ehtinyt lähtöön. Ianin startit osuvat yleensä melko nappiin. Ian ei ole tainnut saada 8,6 m2 purjettaan ihan parhaaseen kuosiin ja lautavauhti taisi jäädä hieman Joelin ja Jonin vauhdista.

Nyt on kilpailut kilpailtu tältä kaudelta. Olo on hieman haikea, sillä kaikki välineet toimivat upeasti. Lokakuussa ajetaan vielä huvia ja speediä. Yrittipä joku houkutella wavekisoihin mukaan. Voisi sitä ehkä yhden retken tehdä Pollarin pesareihin, mutta tuskin kisoihin.

Joulukuun puolivälissä lähdemme joulun viettoon Gran Canarialle. Helmikuun alussa matkaamme Vietnamiin. Vietnam cup ja PWA kisa ovat silloin suunnitelmissa. Kausi on ollut pitkä ja näyttää ensi kaudestakin tulevan sellainen. Tänä vuonna on taas menty huimasti eteenpäin. Niin kauan kuin kehitystä tapahtuu on kiva katsoa, mihin se johtaa. Sitten kun kehitys loppuu, voi siirtyä takavasemmalle. Mutta mihin katoavat ikäiseni naiskisaajat? Vammat, kyllästyminen ja lasten tekoko?

Ranskassa saatu flunssa on ollut varsinainen riesa. Vointi on ollut sen verran hyvä, että se ei ole estänyt normaalia elämää juurikaan. Vain kaikkein rankimmat hommat olen jättänyt väliin. Parin viikon pahoinvointi sai minut lopulta lääkäriin, joka lähetti samantien kotiin lepäämään antibioottikuurin kera. Sängynpohjalla on aikaa kirjoitella syksyn kuulumisia.

IANIN SPEEDIT

Etelä-Suomessa on tuullut harvinaisen usein ja kovaa Ranskasta palattuamme. Keskiviikkona 14.9 oli kovaa länsi-lounaistuulta luvassa. Jätin flunssan takia tuon kelin väliin. Ian lähti ajamaan speedia Mellsteniin Ranskasta saadut opit takataskussaan. Vannotin, ettei lähde yksin koheltamaan, mutta eipä siitä hyötyä ollut. Vein lapset tennistunnille ja poikkesin rannan kautta. Ian oli juuri ponkaissut laudalle ja lähti vetämään hana pohjassa avotuuleen. Meno näytti hyvältä, kunnes setti lähti käpälästä, ukko ja kamat lensi ja vesi pärskyi. Hän keräili itseään kasaan tarpeettoman kauan, ainakin minun mielestä, mutta kun pää näkyi arvelin hänen säästyneen pahemmilta vaurioilta. Ensimmäisen runin maksimi oli kuulemma 34,4 solmua. Lisää näitä ja tulihan niitä sen verran, että speed listan kärkipaikka vaihtui jälleen. Reserviä parantaa jäi vielä paljon, kunhan pääsee flättiin vaikkapa Havajin taakse.

Minulta speedkokeilut ovat jääneet täysin väliin, mutta eiköhän tässä joku sopiva päivä tule, jos vaikka hieman tuota vanhaa ennätystä saisi parannettua.

Ranskan jälkeen Suomen olot tuntuvat taas kovin vaikeilta. Suolaton vesi ei kanna lautaa yhtä hyvin, reikänen tuuli, lyhyt terävä aalto ja nyt jo pakollinen talvipuku tekevät ajosta paljon kankeampaa. Hyvä kuitenkin näin päin, sillä kun pääsee lämpimään suolaiseen veteen, ajo tuntuu niiiiiin helpolta. Lyhyt terävä aalto on minusta melkein haastavinta etenkin jiipeissä.

SLALOM SM

Slalom SM meni varapäiville. Tuuli jaksoi puhaltaa käytännössä koko viikon aina lauantai-iltaan. Perjantaina ehdin vesille muutamaksi tunniksi Oksan, Hessun ja Mattsonin kanssa ihan huippukeliin, hieman harmitti jättää tuulta taakse, mutta pudotettuani evän merenpohjaan ja rimpuiltuani rantaan trapetsi jalkalenkkiin ripustettuna lähes kilometrin päästä ajattelin säästellä loput voimat kisapäivään. Ian ei tullut vesille lainkaan vaan keskittyi kisaan.

Perjantain surffit kostautui yöllä korvien kipeytymisellä ja sillä, että pahoinvointi, joka oli ollut jo päivän tai kaksi taka-alalla palasi.

Toivoin kisaan reilua tuulta ja ennuste lupasikin 12 ms. Aamu näytti ihan pikkulautojen keliltä ja valmistauduinkin lähtemään lempisetilläni SB 86,  Reflex II 6,2m2 ja BOSS 33 cm. Oman valmistautumisen ohella hoidin kilpailun järjestämiseen liittyviä juoksevia asioita. Hermot heitti hetken kuperkeikkaa, kun näin, että rataa rakennettiin piirroksen peilikuvana. Korjattiin sitten ratapiirustus ja Ritan ja Matin rakentama rata osoittautui lopulta ihan oivaksi.

Kipparissa kilpailupäällikkö Kalle Niemi HSF:ltä ilmoitti, että ajetaan 3 lähdön sarjoissa tavoitteena 5 sarjaa lauantaille. Jon yritti nikotella, että katsoisi ympärilleen, eihän tässä porukassa ole kuin yksi urheilija, viitaten sillä Tuuliin. Olihan tuo 15 lähtöä melko kunnianhimoinen tavoite ja karsisi varmasti viimeisistä lähdöistä ainakin ne, joilla ei trimmit ole kohdillaan.

Pääsin lopulta vesille noin 20 min ennen starttia. Sadepilvi käänsi tuulen suunnan varmaankin 40 astetta, eikä poijuille enää päässyt. Kävin kertomassa tuon lähtöveneelle ja juuri kun poijuja alettiin siirtää palasi tuuli entiseen suuntaansa. Komento takaisin siis. Silloin vielä ajattelin , että tuleekohan tästä mitään, jos tuuli pyörii ja rata on välillä pahasti vinossa.

Viimehetkellä ennen lähtöä kävin vaihtamassa 97l lautaan, mutta isompaa purjetta en ehtinyt hakea. Lähtölinja oli hyvin asetettu, poijulta oli hieman lyhyempi matka ensimmäiselle merkille, mutta lähdön ajoitus tulisi osua nappiin, jotta yläpuolelta lähtevät eivät pääse peittämään. Merkille tullessa on myös etua olla sisällä, silloin voi tehdä itselleen hieman tilaa ennen poijua ja ulkopuolella olevat joutuvat väistämään. Jotkut väistivät jopa liiankin kiltisti. Joel puolestaan pääsi yllättämään pari kertaa koukkaamalla ulkoa tarkasti poijulle vaikka en siihen paljoa tilaa jättänyt, mutta kun jiippi oli jo poijun takana valmis, ei tilaa paljoa tarvita.

HSF:n toimitsijoiden viestityksiä oli helppo seurata. Kovaäänisellä annettiin ensin huomioviesti, josta tiesi osata odottaa 3 min merkkiä hyvin pian. Ehdin hyvin lähtöalueelle jokaisessa lähdössä, mutta toinen lähtö meni pipariksi, kun huomasin kellon pysähtyneen kesken count downin. Tuuli oli ailahtelevainen lähtöalueella, tiesin sen, mutta jouduin ajamaan väärään suuntaan odottaessani 1 min merkkiä. Hassua eikö, mutta jos olisiin kääntynyt ja merkki olisi tullut juuri silloin, en olisi sitä saanut tarkasti. No olisi siellä ollut vielä 30 s lippu. Jäin reikään hetkeksi ja lähdin ehkä 50 m kärjen perässä. Kuudes sija kuitenkin oli tuloksena täydellisen epäonnistuneesta lähdöstä. Kovaääninen on muuten sen verran hidas merkin antaja, että aika on saatava lipusta.

Tauolla vaihdoin 7 m2 purjeeseen. Toiseen lähtösarjaan mahtui kaksi mokattua lähtöä. Neljännen lähdön viimeisellä poijulla jiippasin turvalliselta kolmannelta sijalta vasta-aaltoon, vein purjeen käännöksen jälkeen eteen kuten yleensä pitääkin, mutta vasta-aallossa vauhti hyytyy ja seuraksena on se, että purje painaa keulan uppeluksiin ja aiheuttaa katastrofikaatumisen purje väärinpäin. Minulle on sattunut samanlainen kaatuminen muutaman kerran ennenkin juuri tilanteessa, jossa ei tarvitse kuin jiipata varmasti ympäri. Varmaankin vähennän “varmoihin” jiippeihin liikaa vauhtia ja vauhti ei kannakaan aallon yli niin kuin oletan.

Viidennen lähdön moka tuli siitä, että ajauduin lähtölinjalla liian lähelle venettä ja kun tuulikin oli hieman kääntynyt entistä suotuisammaksi poijunpään lähtöön, en saanut vauhtia tarpeeksi ensimmäiselle osuudelle.

Laskin sitten, että olen käyttänyt ensimmäisen 5 lähdön aikana discardini, joten ei ole varaa enempiin mokiin. Onneksi loput lähdöt menivätkin suunnitelmien mukaan. Jon ja Ian ajoivat kaikki lähdöt 2 kokoa suuremmalla purjeella ja Joel koon suuremmalla purjeella. Yleensä käytän vain yhtä kokoa pienempää settiä kuin Jon ja Ian. Nyt Ianilla oli 107 lauta käytössä, joten en päässyt vaihtamaan suurempaan. Toisaalta halusin säästää voimia, kun olo ei ollut ihan terve.

Jos joku jaksoi lukea loppuun saakka, onnittelen. Nyt on pakko lopettaa. Jatkan tarinaa myöhemmin.

Tulimme kisapaikalle sunnuntaina myöhään. Majoitus oli varattu camppariltä ihan läheltä kisapaikkaa, tai siis piti olla varattu. En vain saanut vahvistusta siitä vaikka kuinka pyysin sitä. Tarjosivat sitten 4 hengen möksää 5 :lle, kämpässä oli kuuma ja tunkkaista ja olisi pitänyt sitoutua viikoksi siihen. Menimme lähimpään hotelliin ensimmäiseksi yöksi. Viime vuoden PWA kisaan majoitus oli järjestetty Eurosurf campingillä, jonne aamulla pölähdimme kyselemään majoitusta. Ensin tarjosivat telttaa, mutta 4-5 hengen mökki löytyi lopulta. Isompia ei enää ollut, joten Joel sai nukkua oleskelutilan sohvalla.

Bernard Almanarren Windsurf Organizationesta haki meidät kentältä ja antoi trailerin käyttöön kisan ajaksi. Kuskasi sitä kaiken lisäksi rannan ja majapaikan välillä kunnes kisavarikko oli valmis.

Maanantai oli mukava Mistral-päivä. Ajoin 6,2 m2 ja 86 l setillä. Rekisteröintipäivä keskiviikko oli ihan samanlainen, ehkä jopa hieman kovempituulinen. Tiistaina saimme muutamat plaanit iltamyöhään isoilla kamoilla.

Torstai oli ensimmäinen kisapäivä. Paikallisetkaan eivät osanneet kertoa, josko tuuli yltyisi kunnolla. Luotin kuitenkin sääennusteeseen, joka lupasi melko kevyttä tuulta ja rekisteröin kaksi isompaa lautaa ja purjeet 7,8 -5,6 m2. Ennusteen mukaan torstai olisi ainoa tuulinen päivä.

Naisten jako karsintalähtöihin puhutti melkoisesti ennen kisan alkua. Ensimmäisessä ryhmässä oli 7 PWA kuskia ja toisessa 2. Jako tehdään ensin rankingin mukaan ja sitten purjenumeron mukaan aakkosjärjestyksessä. Minulle ei rankingia ollut merkitty, vaikka olin mukana Texelissä viime vuonna. Olin siten ensimmäisessä ryhmässä taistelemassa finaalipaikasta tosi kovassa seurassa.

Ensimmäiseen lähtöön lähdettiin ihan mukavassa 12 -16 solmun tuulessa. Ensimmäinen osuus oli melko paljon avotuuleen, joten päätin startata poijulta. Otin hyvän startin ja käänsin kolmantena ensimmäisellä poijulla ihan Marion Mortefonin kintereillä. Olinkin vähällä törmätä häneen, kun hän otti jiipit tarkasti poijulle ja stoppasi täysin. Hyvä, että jäällä on tullut harjoitelua jarruttamista. Otin turvallisen finaalipaikan 3. sijalla. Oli lähes sensaatio, että Ranskan ykkösnaiset Valerie ja Alice putosivat finaalista.

Finaalilähdössä rata oli edelleen melko paljon downwindiä, lähtölinjan poijun pää oli lähempänä ekaa poijua, mutta startti täytyy olla tosi tarkka, jotta yläpuolelta lähtevät eivät pääse peittämään. Delphine Cousin lähti vielä alempaa. Lähtöviivalle tullessamme hän koukkasi eteeni melko yllättäin, jolloin jouduin minäkin nostamaan ylös sillä seurauksella, että jäin sekä Delfinen, että monen muun yläpuolelta startanneen pakkeihin. Koko matkan maaliin mietin protestoisinko, mutta päätin lopulta jättää sen tekemättä vaikka sääntörike oli täysin selvä.

Seuraavaan karsintaan ryhmät hieman tasoittuivat, mutta eivät olleet kumpikaan helppoja. Nyt rataa oli käännetty siten, että paaran halssit olivat jopa hieman kryssivoittoisia. Tuulikin oli hieman hyytynyt, 11-13 solmua. Onneksi olin vaihtanut isomman evän ensimmäisen lähdön jälkeen. Paras lähtöpaikka olisi aivan veneeltä. Otin hyvän startin ja ajoin kolmantena maaliin. Viimeinen suora oli tosin melkoista taistelua, kun piti kryssiä, mutta kuitenkin oli välillä otettava vauhtia aallosta ja pumpata, jotta pysyisin varmasti plaanissa.

Finaaliin rata oli edelleen yhtä vino. Pyrin lähtemään veneeltä, mutta en onnistunyt pitämään ihan ylintä paikkaa. Pääsin kuitenkin heti lähdön jälkeen kryssimään sen verran, että olin ylimpänä. Poijulla olin jälleen kolmantena, edellä oli muistaakseni Lise Vidal ja Alice Arutkin. Me kolme kuroimme selvän kaulan muihin ja kolmannelle poijulle tullessa peli vihellettiin poikki. Levittelimme hieman käsiä.

Lähdön uusinta oli melkoista sähellystä, sillä kun pääsin takaisin lähtölinjalle oli 2 min lippu jo ylhäällä ja taulussa no 4 eli winners finaali. Nappasin ajan kelloon summittain ja päätin synkata 1 min kohdalla. Sain ajan, mutta en ehtinyt kuin käydä kääntymässä lähtölinjan takana ja jiipata. Muut olivat tulossa jo vastaan, kun jiippasin ja valmistauduin linjan ylitykseen. Kun katsoin ympärilläni olevia purjeita, huomasin, että youthien finaali päätettiin ajaa välissä. Ajoin heidän mukanaan rauhallisesti linjan yli ja käännyin sitten pois, kun kaikki olivat menneet ohitse. Luokkalippu lasketaan 2 min kohdalla, sen jälkeen ei enää voi tietää, mikä lähtö on menossa.

Seuraavana oli meidän finaalilähdön uusinta. Käännyin hieman muita aiemmin ja suuntasin suoraan veneelle ja ylimmälle paikalle. Sain aivan huippulähdön, sen jälkeen olikin helppo ajaa. Delphine hengitti ekalla poijulla niskaan, mutta käänsin tarkasi poijulle jolloin hänellä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta mennä ohitse. Avotuuliosuudellakin meidän vauhdit oli tasoissa, mutta jätätin häntä jokaisessa jiipissä hieman. Muiden ajoa en juurikaan ehtinyt seurtata, mutta jälkeenpäin kuulin että Valerie ja Fanny Aubet olivat kolaroineet jollakin poijulla. Valerielle kisa oli siis täysi katastrofi. Häntä ei sitten muina päivinä juuri kisapaikalla näkynyt. Tytöt valittivat jälkeenpäin vinosta radasta Brunolle, mutta eipä siitä mitään hyötyä ollut. Hän vain totesi, että rata oli kaikille sama.

Ajoin koko päivän isoimmilla kamoilla 107 l iSonicilla /7,8 Reflex II:lla. Olen saanut purjeen tosi hyviin trimmeihin, camberit kääntyvät lähes itsestään, eikä enää mene arvokkaita sekunteja siihen, että pienellä potkulla varmistaa niiden kääntymisen. Myös muut uudet Reflexit toimivat yhtä hienosti. Olen nyt löytänyt oikeat masto purjeyhdistelmät. Esim. Redlinen masto toimii ainakin minulla Enigmaa paremmin 6,2 m2 purjeessa. Ja uudempi 460 Enigma toimii paremmin 7,8 m2 purjeessa kuin vuotta vanhempi. Kaikki mastot ovat yksilöitä ja pieniä eroja ajettavuudessa voi olla.

Kolme kisapäivää oli vielä jäljellä, mutta ennuste oli jotakuinkin surkea. Perjantaina ei taidettu edes yrittää lähtöjä, mutta lauantaina meidät lähetettiin vesille. Muutama junnujen ja yksi mastereiden lähtö saatiin vietyä läpi. Me emme edes päässeet yrittämään. Sunnuntai oli lauantain toisinto. Minulla ajo kulki hienosti, joten enemmänkin lähtöjä olisi ollut mukava ajaa. 3 lähdön karsintaryhmäkin suosi sen verran, että 3. finaalipaikka ei olisi pitänyt olla ongelma.

Kotiintuomisina oli 3. sija. Jos olisin tehnyt protestin lähtötilanteen rikkeestä, olisi Delphine pudonnut palkintopallilta ja Lise Vidal vienyt voiton ja minä 2. sijan. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että en protestoinut. Pronssin saavutin hienoilla ajoilla, mutta tynkäkisassa protestin turvin saavutettu 2. sija ei olisi tuntunut saavutukselta. Olisihan tuo ekan lähdön 9. sija voinut olla parempi ilman rikettä, mutta kukapa tietää.

Osallistuin elokuun alussa toista kertaa Turkin PWA Slalomeihin. Katsoin ennusteen kisaviikolle ja vertasin sitä viimevuotisen kisan ennusteeseen. Ennuste näytti selkeästi viime vuotista paremmalta, mutta päätin silti jättää pienimmän laudan kotiin. Aamulla lähtiessäni työnsin kuitenkin vielä 5,6 m2 purjeen mastoineen pussiiin. Onneksi!

Minulla oli kaksi päivää aikaa totutella oloihin ja trimmata kamoja ennen kisan alkua. Samalla kävi myös selväksi, että loppuviikosta myrskyää ja pieni lauta täytyy etsiä jostain käsiin.

Kisavarikko oli siirretty lahden toiselle puolelle juuri perustetun Cagla Cubat Windsurf Academin liepeille. Caglan vuokraamo on viimeisen päälle hieni paikka. Tarjolla on Starboardin lautoja ja Northin purjeita.

Yövyin Sport hotellissa http://www.sporthotel-alacati.com/ , joka on hieman Alacatin keskustan ulkopuolella, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä. Kisarantaan oli noin 3 km matka pöllyävää hiekkatietä. Bussikuljetus oli järjestetty, mutta käytin hotellilta lainaamaani polkupyörää mieluummin, siten pääsin kulkemaan milloin haluan.

Viikonloppuna oli kevyehköä tuulta ja pääsin testaamaan isoimmat välineet 7,8m2/107l ja 7,0 m2/97. Alacatin tasaisessa suolaisessa vedessä lautailu tuntuu tavattoman helpolta, jiippejä on vaikea olla ajamatta plaanissa. Hain haastetta syvemmillä laydowneilla ja muitten peräaalloista jiippaamalla.

Onnistuin löytämään viereisestä vuokraamosta 86 l iSonicin, joka ei tosin ollut vuokraamon, vaan jonkun paikallisen tytön, joka käyttää sitä hyvin harvoin. Hän lupasi sen minulle.

Kisapäivän aamuna ruuvasin laudan jalkalenkit taakse ja otin ylös sarjanumeron rekisteröintiä varten. Soittivat vielä tytölle, joka päättikin olla lainaamatta lautaansa . Rekisteröintiaikaa oli reilu tunti jäljellä, joten oli hieman kiire hommata toinen lauta. Toisella puolella lahtea Active Station edustaa Starboardia ja heiltä löytyikin tuo kyseinen vempain. Otin puhelimessa sarjanumeron ylös ja sain rekisteröityä välineet. Eikä muuten veloittanut liiraakaan laudan lainasta. Vieraanvaraisuus ei jäänyt siihen, vaan omistaja tarjosi Starboard Severne kuskeille illallisen.

Maanantaina päästiin tositoimiin. Tuulta oli noin 15 solmua, naiset olivat noin 7,0 m2/97 l välineillä, niin minäkin. Alacatille on tyypillistä kovat puuskat rannan lähellä ja hieman reikäisempää radan keskellä. Jiipit siis ajettiin puuskassa ja suorat rei’issä. Välineiden valinta reikien mukaan kostautuisi jiipeissä. Ajoin ihan mukiin menevän finaalin 7. sijalle.

Tiistai oli kisan kevyttuulisin päivä. Miesten 14 heatia saatiin ajettua mukavasti. Naisten karsinnassa olin tulossa viiden joukossa viimeiselle poijulle vailla pieniäkään plaaniongelmia, kun ilmeisesti perässä ajaneet totesivat, ettei kannata enää yrittää ja jäivät seisoskelemaan sillä seurauksella, että lähtö keskeytetiin. Hieman siinä leviteltiin käsiä… Uusinta ajettiin huonommassa tuulessa. Varmasta finaalipaikasta päädyin siten looser finaaliin.

Tiistaina ajettiin vielä toinen lähtö. Juuri ennen omaa vuoroani huomasin purjeen rikkoutuneen. Onneksi se kesti vielä pari lähtöä, mutta seuraavana päivänä en voinut käyttää sitä. Olin luvannut oman 7,0 m2 purjeeni Chris Presslerille myrskytuuliin loppuviikosta, joten oletin saavani häneltä 7,8 m2 :n lainaan. Hän kuitenkin empi tarkkana kaverina lainaamista sen verran, että päädyin juttelemaan purjeongelmasta Ruben Petrisien kanssa, joka järjesti minulle tuossa tuokiossa KA 7,5 m2 purjeen. Ajoin tuolla purjeella finaaliin, mutta finaalissa jäin “seisomaan” lähtölinjalle kun muut kiisivät kohden ensimmäistä poijua. Lähtölinjalle tullessa oli heinää, joka tarttui evääni. Yritin hyppiä sitä irti onnistumatta. Ajattelin, että jiipissä se viimein lähtisi, mutta ei tilanne vain paheni. Jiipin jälkeen lauta lähti luistamaan, eikä tahtonut millään asettua. Hyppäsin laudalta ja tarkistin evän. Miehet hyppivät omia eviään puhtaaksi ennen lähtöviivaa. Täytyisi kait aloittaa hyppyharjoitukset.

Torstaina saatiin Alacatiin matalapainetuulia. Parhaimmillaan tuulta oli noin 35 solmua. Sekä miehet, että naiset ottivat pienimmät välineensä käyttöön. Useilla tytöillä oli 4,9 -5,2 purjeita. Minulla oli 5,6m2 pieninpänä. Purje kesti hyvin tuulta, mutta 35 cm evä oli suuri. Koska lauta ei pysynyt kunnolla vedessä jouduin harmillisesti himmailemaan vauhtia. Ajoin kuitenkin hyvät sijoitukset 6. ja 7. Päivän lopuksi sain lainaan 31 cm evän Rubenilta, 5,6m2/86l toimi upeasti, vaikka tuuli oli vain yltynyt. Nyt saatoin päästellä turvallisesti. Ajoin omassa karsinnassani hyvän startin ja ekalle poijulle tiukan käännöksen ihan kärjessä. Lippasin ja löin varpaani johonkin. Jatkoin vielä hetken matkaa. Tuntui siltä, että minulla olisi viiltohaava varpaiden välissä. Yritin katsoa valuiko verta, mutta en nähnyt kuin vinksallaan harittavan etuvarpaani. Keskeytin lähdön siihen, enkä myöskään ajanut looserfinaalia.

Kilpailun lääkäri teippasi varpaan ja kehotti käymään röntgenissä. Sain kyydin sairaalaan Ahmetilta, Sport hotellin omistajalta, joka toimi myös tulkkina. Rtg-kuvat osoittivat varpaan ensimmäisen nivelen olevan pois paikaltaan. Ortopedi kutsuttiin takaisin töihin. Varvas puudutettiin ja laitettiin takaisin paikalleen. Ei muuten mennyt ihan helposti. Menisi kuulemma pari viikkoa ennen kuin varvas olisi kunnossa.

Perjantaina tuuli oli hieman edellispäivää heikompi. Pääsin ajamaan 6,2m2/86l yhdistelmällä. Tämä on aina ollut mieluisin koko minulle. Setti toimi aivan loistavasti ja vauhti oli jopa niin hyvää, että Steve Allenkin mainitsi asiasta. Kisan parhaat lähdöt ajoinkin juuri tuolloin, vaikka sijoitukset eivät ihan parhaat olekaan. Vauhdista kuitenkin kertoi se, että voitin yhden looserfinaalin aivan ylivoimaisti. Toistakin johdin yhtä pitkällä kaulalla kunnes mokasin jiipin.

Yritin teipata sijoiltaan menneen varpaan vierustoveriensa kanssa yhteen, mutta yhtäkään lähtöä teippaukset eivät pitäneet. Tossuja en voinut myöskään käyttää. Harmillisesti ensimmäinen ja tärkein jiippi oli kaikkein hankalin, kun kipeää varvasta piti sovittaa takalenkkiin, etulenkiin se vielä sujahti helposti. 8. karsinnassa kaaduin kärkipaikalta  jiipin jälkeen siihen, kun en saanut jalkaa sujahtamaan normaalisti lenkkeihin. Tuo hieman harmittaa. Eipä tuosta vammasta juuri muuta haittaa ollut.

Tossuitta tuntuma lautaan on vain niiiiiin paljon parempi, mutta äkkiä se etu katoaa kun varpaansa teloo. Saattaa olla, että on palattava tossukantaan. Surfviikolla taisin jättää tossut pois ja sen jälkeen kaksi varvasta on jo saanut kyytiä. Pikkuvarpaan kolhu ehti juuri parantua ennen Alacatia.

Sijoitus tänä vuonna oli ihan sama kuin olisi ollut viime vuonna, jos en olisi silloin mokannut ajamalla väärässä finaalissa. Kilpailun taso oli kuitenkin huikeasti viimevuotista parempi. Minua edellä sijoilla 9. ja 10. olivat Alice Arutkin ja Cagla Cubat. Ovat aika kovia luita voitettavaksi. Minun taakseni jäivät mm.Greta Benvenuti, joka on harjoitellut Point 7 teemin kanssa koko talven Teneriffalla ja Jo Wright, joka opettaa purjelautailua ja harjoittelee Lena Erdilin kanssa Bodrumissa.

Opin jälleen uutta ja niin kauan kun menen eteenpäin tässä lajissa annan palaa. Suomessakin voi harjoitella slalomia ja pärjätä kohtuudella. Paremmat sijoitukset vaatisivat kuitenkin parempia testimahdollisuuksia. Vauhti tulee siitä, että on paras mahdollinen lauta, evä, purje ja masto-yhdistelmä optimaalisesti tuunattuna.

Seuraava stoppi on Almannare 4.-14.9, jossa on naisten MM ja mastereiden ja nuorten EM. Suomesta lähtee mukaan Ian ja Joel.

Hyviä tuulia toivotellen,

Mari