Blogi | Rautio Sports

Archive for the ‘Blogi’ Category

Pläkää

Reggio Calabria 1. päivä

Kisaranta on pessyt kasvonsa muutamassa päivässä. Lauantaiaamuna ranta oli täynnä roskaa, rannan rakennuksissa maali halkeili ja graffitit koristivat paljaita seiniä. Kahden päivän aikana seiniä, muureja ja kattoja maalattiin, lattioita pestiin, telttoja rakennettiin ja rantaa siistittiin. Nyt on valmista kisan alkaa.

Kisojen näyttämö on mieletön monella tapaa. Sisilian siluetti vastarannalla vain 3,5 km päässä. Etnan lumipeitteinen huippu näkyy selvästi pilvettöminä päivinä ja jos oikein pinnistelee, voi kuvitella näkevänsä savun kohoavan vuoren kraaterista. Selän takana on puolen miljoonan asukkaan suurkaupunki. Yleisön ei tarvitse oikeastaan saapua paikalle, vaan se on jo täällä.

Asetelmat naistenlähtöön ovat hankalat. Olen 2. hiitissä, jossa on tosi monta pahaa kilpailijaa. Jaggi, Aubet, Erdil, Andres, Benvenuti ja Ceren. Jaggi on harjoitellut talven Australiassa, Aubet Ranskassa, Erdil Turkissa, Andres Tariffassa ja Benvenuti Teneriffalla. Eipä tuo ensimmäinenkään lähtö olisi ollut yhtään sen helpompi, Valerie, Alice, Gagla, Laura, Delphine jne. Neljän joukkoon on kuitenkin tunkeuduttava, jos aikoo voittajien finaaliin. Ja virheitä tekevät kaikki, vesi on sotkuisuudessaan hankalaa, jos vähänkään kovemmin alkaa tuulla. Virtaus tuo jiippeihin lisää haastetta.

Nyt minulla on neljä nopeaa purjetta, tutut upeat iSonicit ja Antin BOSS evät, jotka ovat viimeistään nyt löyneet läpi Worldtourilla. POL10, POL23 ja AUT66 ainakin käyttävät niitä ja huhut kulkevat. Pian Antti saa palkata lisävoimia, kun tilauksia sataa ovista ja ikkunoista.

Täytyy toivoa, että ihan kevyellä tuulella meitä ei lähetetä radalle, useimmilla tytöillä on nyt 115 -120 l lautoja ja 8,6 m2 purjeita. En ole tuosta kovin innoissani. Yksi purje lisää tarkoittaa jälleen 10 kg lisää painoa. Rekisteröin sellaisen kuitenkin kaikelta varalta, kun jäi rivi tyhjäksi. Luotan kuitenkin siihen, että Albeun ja Dunkin isoina karjuina pitää pystyä ajamaan vajaan kympin purjeillaan, silloin minulle pitäisi 7,8 m2 olla riittävän suuri.

Tuuliennuste oli heikko tälle päivälle, etelätuulta, jonka terminen tuuli pohjoisesta tappoi lopunkin tuulen iltapäivän aikana. Ennuste kisaviikolle on kerrassaan surkea, huomenna illalla saattaisi tuulla, lauantai näyttää tällä erää parhaalta ja toistaiseksi ainoalta tuuliselta päivältä.

Kuvia laittaiin, mutta iPad ei taida taipua niitä minulle luovuttamaan galleriasta.

Pläkää

Reggio Calabria 1. päivä

Kisaranta on pessyt kasvonsa muutamassa päivässä. Lauantaiaamuna ranta oli täynnä roskaa, rannan rakennuksissa maali halkeili ja graffitit koristivat paljaita seiniä. Kahden päivän aikana seiniä, muureja ja kattoja maalattiin, lattioita pestiin, telttoja rakennettiin ja rantaa siistittiin. Nyt on valmista kisan alkaa.

Kisojen näyttämö on mieletön monella tapaa. Sisilian siluetti vastarannalla vain 3,5 km päässä. Etnan lumipeitteinen huippu näkyy selvästi pilvettöminä päivinä ja jos oikein pinnistelee, voi kuvitella näkevänsä savun kohoavan vuoren kraaterista. Selän takana on puolen miljoonan asukkaan suurkaupunki. Yleisön ei tarvitse oikeastaan saapua paikalle, vaan se on jo täällä.

Asetelmat naistenlähtöön ovat hankalat. Olen 2. hiitissä, jossa on tosi monta pahaa kilpailijaa. Jaggi, Aubet, Erdil, Andres, Benvenuti ja Ceren. Jaggi on harjoitellut talven Australiassa, Aubet Ranskassa, Erdil Turkissa, Andres Tariffassa ja Benvenuti Teneriffalla. Eipä tuo ensimmäinenkään lähtö olisi ollut yhtään sen helpompi, Valerie, Alice, Gagla, Laura, Delphine jne. Neljän joukkoon on kuitenkin tunkeuduttava, jos aikoo voittajien finaaliin. Ja virheitä tekevät kaikki, vesi on sotkuisuudessaan hankalaa, jos vähänkään kovemmin alkaa tuulla. Virtaus tuo jiippeihin lisää haastetta.

Nyt minulla on neljä nopeaa purjetta, tutut upeat iSonicit ja Antin BOSS evät, jotka ovat viimeistään nyt löyneet läpi Worldtourilla. POL10, POL23 ja AUT66 ainakin käyttävät niitä ja huhut kulkevat. Pian Antti saa palkata lisävoimia, kun tilauksia sataa ovista ja ikkunoista.

Täytyy toivoa, että ihan kevyellä tuulella meitä ei lähetetä radalle, useimmilla tytöillä on nyt 115 -120 l lautoja ja 8,6 m2 purjeita. En ole tuosta kovin innoissani. Yksi purje lisää tarkoittaa jälleen 10 kg lisää painoa. Rekisteröin sellaisen kuitenkin kaikelta varalta, kun jäi rivi tyhjäksi. Luotan kuitenkin siihen, että Albeun ja Dunkin isoina karjuina pitää pystyä ajamaan vajaan kympin purjeillaan, silloin minulle pitäisi 7,8 m2 olla riittävän suuri.

Tuuliennuste oli heikko tälle päivälle, etelätuulta, jonka terminen tuuli pohjoisesta tappoi lopunkin tuulen iltapäivän aikana. Ennuste kisaviikolle on kerrassaan surkea, huomenna illalla saattaisi tuulla, lauantai näyttää tällä erää parhaalta ja toistaiseksi ainoalta tuuliselta päivältä.

Kuvia laittaiin, mutta iPad ei taida taipua niitä minulle luovuttamaan galleriasta.

Ensimmäisiä kuulumisia Etelä-Italiasta

Reggio Calabria 13.4-25.5

Melkoisen taistelun jälkeen olen kuin olenkin Etelä-Italiassa Reggio Calabriassa, Messinan salmella. Air-France ja KLM myyvät lentoja Helsingistä Reggio Calbriaan. Yksi yhteys oli Finnairilla Pariisiin, Air Francella Roomaan ja Alitalialla perille. Hinta pöyri noin 450- 500 eurossa. Ihan ok siis.

Kamojen kuljetuksesta tuli ongelma. Alitalia ei hyväksynyt niitä lennolle, eikä kertonut syytä, vaikka soittelin ympäri Eurooppaa sitä tivaten. Ilmoitin jo PWAlle, että kisa jää väliin. Sieltä houkuttelivat vielä yrittämään. Viiden minuutin haulla olivat löytäneet sikahalvat lennot kahdelle lipulle. Siis Hki- Rooma ja Rooma RG. Halvat oli, mutta lentoyhtiö oli Lufthansa, jolla kamojen kuljetus maksaa 150 eur lauta. Ja sitten vielä toinen osuus Alitalialla 75 eur/ lauta.

Olin jo nähnyt matkan eteen niin paljon vaivaa, että matkaan oli päästävä. Lento Roomaan Norwegianilla maksoi 350 eur, Roomasta Reggio Calabriaan ja takaisin Roomaan 140 eur. Roomasta Rhodokselle 120 eur. Ja kamat päälle 580 eur. Siltikään matka ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Perille kuitenkin pääsin.

Vieraanvaraisuus täällä on ylitsepursuavaa. Lentokentällä oli vastassa 4 ihmistä surfkeskuksen omistaja Roberto apupoikineen ja hotellin omistaja Roberto. Toinen Roberto vei kamat keskukselle ja se toinen kuskasi minut hotellille 100 m päähän keskukselta. Mitä vain haluan ja tarvitsen Robertot järjestävät.

Muutoinkin täällä joka kulmalta löytyy avuliasta väkeä. Yöpaikkaa, autokyytiä, moottoripyörää on jo tarjottu ja ties mitä. Kadulla juoksee miehiä perään huutaen bella bellissimo – täyskahjoja varmaan

)) Olen niiiin blondi. Egytissä ja ehkä Kreikassakin 20 v sitten oli yhtä hyvä menekki

Vesille pääsin seuraavana päivänä, lauantaina. Fransesco 11 v lähti seuraksi. Ja hienosti pärjäsikin. Tuuli ei ollut normaalia termistä pohjoisesta vaan pilvien mukana tulevaa tuulta, tosi puuskaista ja reikäistä. Virtaus tuntui vievään tuulensuuntaan, joten oli jatkuvasti kryssittävä jotta ei menettäisi korkeutta. Lähdin aluksi isoilla( 107 l ja 7,8 m2). Puuskat oli pahoja, mutta rei’istä ei silti tahtonut päästä läpi. Kelpo surffia kuitenkin ja vanha kunnon Reflex II kesti tuulta ihan älyttömästi.

Iltapäiväksi vaihdoin uuteen Reflex III 7,0m2. En ollut vielä edes rikannut sitä, mutta Vincent Langerin ja Jonin purjeet olin nähnyt rikattuna. Ne näyttivät täydellisiltä ja kun omaani pääsin kokeilemaan, ei voi muuta sanoa kuin, että tuntuvatkin täydellisiltä. Kakkonen oli jo hyvä ja taas on menty eteenpäin. Jess!!!! Purje kulki kevyesti, kiihtyi hyvin ja oli tasapainoinen, mikä tärkeintä camberit kääntyivät ajatuksesta. Tuunaamalla täydellisestäkin voi tehdä vielä paremman, kunhan eri downhaul asetukset on testattu. Muuta säätöä tuskin tämä purje kaipaa.

Sunnuntaina tuuli jälleen epänormaalista suunnasta, mutta lähdin kuitenkin isoilla yrittämään. Muutama muukin kisaaja saapui paikalle ja lähti vesille. Puuskat oli jälleen äkäisiä, mutta vesi ol selkeämpää edellispäivään verrattuna, joten ei haitannut vaikka välillä puuskat tempoili.

Minulla on myös toinen uusi purje 5,6m2. Sen olen rikannut ja sekin näyttää yhtä hyvältä, kuin isompi kaverinsa. Vanhat 7,8m2 ja 6,2m2 pidin, ne osoittautuivat viime vuonna tosi hyviksi ja nopeiksi.

Laudat ovat myös viimevuotiset. BOSS 33, 35, 37 ja 39 sarjalla pitäisi pärjätä, mukana on varalta myös vähän isompia Selectejä, jos ihan rajakeleillä ajetaan. Toivottavasti ei.

Lauantai-iltana etsin pitkän päivän jälkeen syötävää. Joka kadunkulmassa on pikaruokapizzeria, toinen vaihtoehto on leipomo, jossa myydään joko rasvaisia ja suolaiia tai rasvaisia ja makeita levonnaisia. Hedelmät myydään hedelmäkaupassa, liha lihakaupassa ja kala kalakaupassa. Jugurtti ja juustoa löysin sattumalta yhden hedelmäkaupan kylmäkaapista. Ostin sit muutaman tomaatin, luumuja banaaneja, jugurtti ja myslipaketin. Hotellia vastapäätä oli pitseria, josta hain pienen lohkon pizzaa. Juotavaksi pullovettä.

Aamiaiseksi oli muuten tee ja kroisantti. Minulla oli muutama energiapatukka mukana ja niiden turvin selvisin päivästä. Seuraavan päivän sinnittelin jotenkin banaanien, myslin ja jugurtin turvin, mutta illalla oli sudennälkä. Kävelin 3-4 km lenkin ympäri kaupunkia, mutta muuta ei oikein löytynyt kuin pizzaa. Oli hieman ajoissa liikkeellä. Nyin muutaman suljetun ravintolan ovea ja lopulta päädyin rantatien pizzeriaan, jossa otin palan pizzaa ja punaviinin, 3,5 eur. Siinä syödessäni avautui viereinen ravintola ja kun minulla oli edelleen nälkä päätin ottaa grillipihvin ja grillattuja vihanneksia. Pihvi oli leikattu siivuiksi ja paistettu ylikypsäksi, mutta annos oli haalea, kun sen sain nenän eteeni. Annos maksoi 27 eur viinin kera, melko arvokasta muuten.

Yöllä voin huonosti ja aamulla lopulta oksennin, iltapäivällä toisen kerran. Nyt on mennyt yksi lomapäivä sängynpohjalla. Iltapäivällä oli pakko lähteä hakemaan jotain syötävää ja apteekista olisin halunnut jotain nestetasapainoa korvaavaa, mutta eipä ne sielläkään mitään ymmärtäneet. Apteekista oli päästävä äkkiä ulos, kun lämpimässä alkoi kylmänhiki kohota otsalle.

Tämä on ikinä ensimmäinen vatsatauti ulkomailla. Kotonakaan en muista kuin yhden vastaavan, kun Riina täytti 1v. Egyptissä vatsa saattoi olla hieman sekasin, mutta ei se elämää haitannut. Melko huonoa tuuria sanoisin.

Alkaa tuntua, että jokin korkeampi voima oli tätä matkaa vastaan jo alkumetreillä, mutta ei tämä tyttö hevillä periksi anna.

Kilpailukausi 2011

…on pulkassa!

Tein yhteenvedon minun ja Danin kilpailukaudesta.

Pähkinäkuoressa meidän sijoitukset ovat:

BLINI:

- 11 kilpailua
- WISSA 2011 slalom Masters 1.
- WISSA 2011 slalom 4.
- Raceboard SM 1.
- Raceboard Ranking 1.
- Raceboard EM GrandMasters 1.
- Raceboard EM 2.
- Raceboard MM GrandMasters 1.
- Raceboard MM 8.

DANI:

- 13 kilpailua
- WISSA 2011 slalom Nuoret 2.
- WISSA 2011 slalom 5.
- Raceboard Ranking 3. + 1 osakilpailuvoitto
- Raceboard EM 5.
- Raceboard MM Nuoret 2.
- Baltic Cup Formula Latvia Nuoret 3.
- Baltic Cup Formula 20.
- Formula EM Nuoret 7.

Tein yhteenvedon myös blogiini:

http://blinifin6.blogspot.com/2011/10/kilpailukauden-2011-yhteenveto.html

Ensi vuonna (jo talven purjekelkkailukilpailuissa) nähdään Benjamin Blinnikka (13-v.), joka tulee kesäkaudella 2012 ajamaan Starboardin uusinta Hybridilautaa Phantom 295, joka on suunnattu erityisesti nuorille ja alle 70-kiloisille surffaajille:

http://www.rautio.fi/sports/purjelautailu/laudat/phantom-295/

Itse ajan uudella Starboardin Phantom 377:lla:

http://www.rautio.fi/sports/purjelautailu/laudat/phantom-race/

Slalom SM, osa 2

Kilpailu onnistui lopulta yli odotusten. Tuuli ei ollut aivan niin hyvä kuin odotettiin, mutta kuitenkin aivan riittävä hyvään kisaan. Tuulensuuntakin vakiintui aika mukavasti, eikä radan kanssa ollut ongelmia. Haastetta toi kisan ajaminen kolmen lähdön sarjoissa. Lähtöjen välissä ei ehtinyt vaihtaa välineitä. Joillekin teki jopa tiukkaa ehtiä mukaan lähtöihin.

Aika moni nopea kuski hieman alisuoriutui lauantain kisassa. Oxa kenties pahiten. Oxan kisa oli mennyt välinesulkeisiksi ja silti näytti siltä, että mikään setti ei oikein osunut kohdilleen.

Ian kolhi Kalatietä ainakin pari kertaa, olisikohan siitä johtunut, että Tomi antoi tietä vähän liiankin suosiolla poijutilanteissa ja menetti sijoitustaan. Neljä DNF:a oli hieman liikaa. Kaikki niistä ei ollu Ianin syytä kuitenkaan.

Hessu tykitti perjantaina hartaasti vailla huolta huomisesta ja hyytyi kisan puolivälissä. Hessun välinevalinnat ovat usein hieman alakanttiin, mutta kovaa niillä tuntuu pääsevän ainakin itsekseen. Kisaan ehkä kannattaisi valita hieman isompia.

Minulla oli jälleen tiukka kisa Tomasin kanssa. Edellisen kerran hän vei minusta voiton niukasti, mutta nyt osat vaihtuivat. Muutamissa kaksintaistelutilanteissa muistan saaneeni kaulaa Tomasiin jiipeissä.

Karkki on tosi nopea suorilla, jiippien jälkeen hänellä on toisinaan vaikeuksia saada vauhti päälle.

Tuuli ajoi hyvin etenkin kisan alun. Jiipit pysyivät hyvin pystyssä ja vauhtikin oli hyvää. Kolari Karkin kanssa taisi pilata ainakin yhden lähdön. Puomin kiinnityksen irtoaminen toiselta puolelta kilpailun viimeisissä lähdöissä varmasti vaikutti vauhtiin.

Puttonen lähti kisaan mukaan asenteella ja ilman kelloa. Ilman kelloa ei voi saada nappilähtöä ja usein päätyy joukon hännille. Slalomradalla ohittaminen on tosi vaikeata etenkin suorilla, hyvällä jiipillä puolestaan voi kiriä monta sijaa.

Kellottomat (ei kuitenkaan Puttonen) aiheuttivat muutaman yleisen palautuksen varastamalla niin reilusti, että veivät muun porukan mennessään. Mustan lipun sääntö ei ollut voimassa, joten koko sakki sai uuden mahdollisuuden.

Max jätti 7,8 m2 purjeensa kotiin ja kärsi plaaniongelmista. Karlemon Tom taisi kaatuilla jiippejä. Harmi, sillä vauhti oli oikein hyvää.

Joel on parantanut kisa kisalta tahtiaan. Toissa kesänä viiletin Joelin ohi. Viime vuonna ajettiin vielä samaa vauhtia, mutta nyt Joel viilettää ohi niin, että soi. Jiipit hän vie röyhkeän ketterästi ja voimalla läpi. Kevyenä kuskina hän ampaisee poijulta uuteen vauhtiin salamana. Joel tekee vielä aika paljon mokia jiipeissä, mutta kun hän saa niihin vielä sen viimeisen silauksen, ovat vanhat ketut vieläkin enemmän helisemässä.

Jon puolestaan on kumma tyyppi. Hän otti harvoin hyviä lähtöjä, mutta silti onnistui voittamaan puolet kaikista lähdöistä. Jonin huonoinkin sijoitus oli kolmas, siitäkin huolimatta, että hän dippasi kerran viimeisellä poijulla. Jonin ajot olivat taktisesti hyviä, jiipit lennokkaita ja lautavauhti erittäin hyvää. Jon oli ainoa, jota en onnistunut voittamaan yhdessäkään lähdössä.

Ianin matka taisi katketa kerran kolarointiin ja kerran hän meni vaihtamaan välineitä, eikä ehtinyt lähtöön. Ianin startit osuvat yleensä melko nappiin. Ian ei ole tainnut saada 8,6 m2 purjettaan ihan parhaaseen kuosiin ja lautavauhti taisi jäädä hieman Joelin ja Jonin vauhdista.

Nyt on kilpailut kilpailtu tältä kaudelta. Olo on hieman haikea, sillä kaikki välineet toimivat upeasti. Lokakuussa ajetaan vielä huvia ja speediä. Yrittipä joku houkutella wavekisoihin mukaan. Voisi sitä ehkä yhden retken tehdä Pollarin pesareihin, mutta tuskin kisoihin.

Joulukuun puolivälissä lähdemme joulun viettoon Gran Canarialle. Helmikuun alussa matkaamme Vietnamiin. Vietnam cup ja PWA kisa ovat silloin suunnitelmissa. Kausi on ollut pitkä ja näyttää ensi kaudestakin tulevan sellainen. Tänä vuonna on taas menty huimasti eteenpäin. Niin kauan kuin kehitystä tapahtuu on kiva katsoa, mihin se johtaa. Sitten kun kehitys loppuu, voi siirtyä takavasemmalle. Mutta mihin katoavat ikäiseni naiskisaajat? Vammat, kyllästyminen ja lasten tekoko?