Ensimmäisen kerran kävimme Dahabissa huhtikuussa 2009 ja silloin ajattelimme, että emme tule toiste. Surffauksen kannalta aaltojen puuttuminen oli suurin puute. Muutoin ympärillä oli vain lohduton aavikko ja erämaa. Eläinten kohtelu ja kohtalot äärimmäisissä olosuhteissa olivat joskus karua katsottavaa. Dahabissa tehdään pitkää työpäivää surkealla palkalla ja useimmat naiset ovat kotona eristyksissä.

Dahabin tuulet ovat aika luotettavat, vaikkakin ennen meidän saapumista oli 10 päivän tyyni putki, joka turhautti melkoisesti meitä aiemmin saapunutta suomalaisdelegaatiota. Freestylereille Dahab on maailman luokan kohde. Dahab mainostaa toki aaltoaluettakin, mutta aallot, jotka löytyvät riutan takaa ovat suurta, vellovaa ja epäsäännöllistä aaltomössöä.Tuuli puhaltaa maalta, joten haveri aaltopaikalla voi tarkoittaa pitkää uintimatkaa takaisin. Todennäköistä on, että haveria ei myöskään kukaan huomaa, koska aika harva sinne lähtee.

Onhan niitä hyviä puoliakin ja siksi sinne lähdimme. Lasten kannalta paikka on helppo, hotellilla on turvallista syödä ja lapset voivat liikkua siellä turvallisesti. Lentomatka on lyhyt eikä aikaeroa ole. Ilman lämpötila 23 -34 astetta, vesi noin 23 -26 astetta ja aurinkoa. Tuuli yli 10 m/s, kun efekti pääsee vaikuttamaan. Meidän matkallemme osui harvinainen 15 m/s etelätuuli, joka puhalsi suoraan rantaan ja nostatti mukavan aallokon. Hiekkasärkän päähän muodostui täydellinen aaltorintama. Yleenä tuuli puhaltaa pohjoisesta. Rannalla oli melkoisesti paikattavaa etelämyrskyn jäljiltä.

Aloittelijalle tai edes jo jonkin verran osaavalle Dahab ei ole ihanteellinen, laguunissa tuuli on aina puuskaista ja reikäistä. Jotta plaanit olisivat varmat, muissakin kuin puuskissa, tuli olla uskallusta ja taitoa sen verran, että valitsee purjeen reikien mukaan tai sitten lähtee ulos laguunista. Laguunin ulkopuolella on tasainen tuuli, mutta vähemmän kokeneelle kryssi takaisin voi olla pitkä.

Meillä oli mukana vain slalom välineet, minulla iSonic 86 l ja 111 l sekä Code Redit 4,6 m2, 6,5 m2 ja 8,1. Ianilla 95 l ja 125 l laudat sekä 6,3 m2 ja 7,8 m2 purjeet. Ian olisi ehkä kaivannut hieman pienempää purjetta, mutta pyristeli kuitenkin kovimmatkin kelit 6,3 m2 purjeella, kun minulle oli 4,6 m2 ihan nappi.

Jiippien hiomiseen Dahab on erinomainen paikka. Tasainen ja suolainen vesi kantaa lautaa hyvin läpi jiippien. Erityisesti minulla oli ongelmia rakkojen kanssa tällä kerralla, vaikka käytin hanskoja ensimmäisestä päivästä lähtien. Kädet olivat toisinaan niin hellinä, että setin alussa pitelin purjetta vain sormen päillä, kunnes kädet alkoivat turtua. Peukalon vääntyminen aiheutti myös jonkin verran varovaisuutta alkupäivien menoon. Ilmastointiteippi pelasti tässäkin vaivassa. Teippasin peukalon tulevasti ja käytin vain apinaotetta. Loman loppua kohden peukku alkoi jo olla kunnossa, mutta Riina onnistui temppuillessaan potkaisemaan siihen mojovasti. Särkyvoidetta ja tukisidettä käytän siihen taas.

Suomalaisia paikalla oli melkoinen joukko, osa tuli jo ennen meitä. Antti lähti matkaan 5 puolalaistytön ja Irlantilaisen Charlien kanssa. Antin valitsemat välineet (ainoa slalompurje oli 7 m2 ja sen lisäksi formula oli matkassa) olivat mielestäni hieman hassut Dahabiin, mutta kovaa hän meni ja hymyssä suin. Ian löysi säädöt ja vauhdin omiin vehkeisiinsä, jiipitkin sujuivat vauhdilla. Omat purjeeni ovat kaikki hyvissä trimmeissä, nopeita ja vaivattomia käsitellä reilusti ylirikattuinakin. Saatoin valita samaan keliin joko 4,6 m2 purjeen ja plaanata iloisesti tai 6,5 m2 purjeen, jolla pääsin oikeaan slalomtunnelmaan.

Aika moni tuli haastamaan meitä, varmaankin koska meidän purjeissa oli numero. Yllättävän vähän siellä kuitenkaan oli nopeampia kuskeja, jos vauhti riitti, jäivät jiipeissä. Harjoittelin paljon jiippejä, plaanissa ne pysyivät hyvin alusta saakka, mutta kaari oli aluksi turhan pitkä. Muutamassa päivässä muistui mieleen nopean käännöksen elementit.

Hikiplaania Dahabissa