Perinteinen ja lähes institutiaalinen, Oxan sanoin Kekkostakin mahtavampi, surfviikko on jälleen takana. Kävi selväksi, että surfviikkoa edeltävän viikonlopun kilpailun siirtäminen on elävältä haudattu ajatus, vaikka luvassa olisi tyyntä ja toisaalla tuulta.

Slalom Cupin osakilpailu jäi siis jälleen ajamatta. Yyterin maatuuli oli liian reikäinen. Puuskat olisivat riittäneet, mutta ne siivittivät korkeintaan yhden poijunvälin matkan.

Kisajärjestäjiltä ja kilpailijoiltakin alkaa pian mennä usko Suomi slalomiin nykyisellä konseptilla. Seuraavaa slalom kautta ajatellen tutkitaan mahdollisuus siirtää lyhyellä varoitusajalla kilpailu Hangosta Yyteriin tai päinvastoin.  Kelluva kalenteri olisi kisojen ajamisen kannalta paras vaihtoehto, mutta on ymmärrettävää, että osa kilpailijoista ei voi järjestää viikonloppuvapaata kahden päivän varoitusajalla. Surfviikolle ehdottaisin, että varataan 4 kilpailupäivää, esim. torstaista sunnuntaihin ja sinä aikana ajetaan slalom, formula ja raceboard rankingit. Monet ovat paikalla koko viikon ja muutkin voivat varmasti järjestää kaksi lomapäivää.

Yyteri itsessään oli jälleen kauneimmillaan ja kesäisimmillään. Muutamista sadekuuroista ei juuri ollut haittaa. Sen, minkä sade kasteli, kesä kuivatti, tosin ei aina ihan samana päivänä. Lapset ja koirat kirmailivat dyyneillä yötä myöten välillä pulahtaen lämpimään mereen. Helteiset päivät kuluivat keskuksella rennosti saunoen, höpisten ja syöden.

Kevyttuulisen viikon päätteeksi saatiin lopulta actionia. Formula rankingit alkoivat perjantaina. Tuulikin heräsi sopivasti. Päivän kuluessa ajettiin 4 lähtöä reippaissa (noin 10 m/s) tuulissa. Kilpailu jäi minulta väliin, kun päätin keskittyä slalomiin ja uusien Reflexien säätämiseen. Matsonin Sami sparrasi minua hyvin ja toimi nollakuskina. Mastonjalan paikka siirtyi hieman taaemmaksi. Purje vaatii vielä jonkin verran säätämistä, jotta saan sen mieleisekseni.

Lauantaina tuuli jo aamusta ja kilpailupäällikkö ilmoitti, että ajetaan slalomia. Rikasin 6,5 m2 purjeen kokeeksi. Ajoin muutaman siivun luukku auki ja palasin rantaan vaihtamaan pienempään lautaan. Ei auttanut, myös purje meni vaihtoon. Jani rikasi samalla 8,2 m2 purjetta. Tuulta oli silloin jo lähes 15 m/s. Pääsin kokeilemaan uutta 5,6 m2 Reflexiä. Tuokin oli liian iso, mutta ajattelin, että ulkona tuuli on tasaisempaa ja pystyn ajamaan lähdöt läpi. Enää ei ollut aikaa vaihtaa pienempäänkään. Tai olisi ollut, jos olisin huomannut, että ulkopoiju oli haljennut ja piti vaihtaa.

Lähtöalue oli viety aika kauas ulos, koska tuomarivene ei päässyt lähemmäksi rantaa. Aalto kasvoi ja tuuli yltyi entisestään. Lähtö myöhästyi aika paljon ja aloin jo hieman hyytyä ennen ensimmäistäkään lähtöä. Purje pysyi enää hädin tuskin käsissä. Huitelin elämäni mahtavimman katapultinkin ennen starttia. Murtuva aalto tyrkkäsi laudan hieman tuuleen ja purje tempaisi minut melkoisella voimalla yli siten, että rintakehä osui puomiin. Ilmat lähtivät pihalle ja haukoin henkeä jonkin aikaa. Pelastusliivit vaimensivat iskua sen verran, että kylkiluut pysyivät ehjänä.

Vihdoin saatiin startit käyntiin. Kilpailupäällikkö oli rakentanut pitkän kasiradan, jossa ulos ajettiin melko lailla päin aaltoa. Lähdin aika alhaalta ensimmäiseen lähtöön ja jouduin ajamaan vieläkin pahemmin päin aaltoa, välillä väistellen ja toisinaan loikkien. Väistelin aaltoja liikaa enkä päässyt poijulle vaan jouduin ajamaan takaisin ja uusi yritys. Muutama uintireissukin siihen väliin mahtui. Oli aika lähellä, että en luovuttanut.

Jani oli lopulta päätynyt 7 m2 purjeeseen, oli kuulemma pienin, mikä löytyi. Muiden purjeet olivat 4,5 ja vajaan 6 m2 väliltä. Jussilla oli iso isonic111  lauta, mutta purje oli sopiva, joten hän selvitti radan aika hyvässä kontrollissa. Janin vauhti oli omaansa muihin verrattuna, mutta hän antoi poijuilla tasoitusta, taktisesti kaatamalla puuskan sattuessa lähes jokaisen jiipin ja jatkoi pikaisella vesilähdöllä. Minäkin harkitsin saamaa, mutta päätin kuitenkin yrittää jiippaamalla. Tosin usein miten sillä seurauksella, että purje oli väärin päin ja masto kohti pohjaa. Tuulta oli jo puuskissa arviolta 18 m/s.

Toinen lähtö sujui samaan malliin, ne pärjäsivät, jotka jotenkin kykenivät ajamaan kontrollissa.

Tauon jälkeen vaihdoin 4,6 m2 purjeeseen. Markus vaihtoi pienempään lautaan. Osa tuli radalle wave-välineillä. Nyt minunkin selviytymistaistelu muuttui ajamiseksi. Neljä starttia ajoin melko hyvällä kontrollilla kärkiporukan vauhdissa. Tosin yhden lähdön näistä pilasin laudan laskeuduttua hieman yllättäen myötäaallosta nokalleen.

Näyttävimmistä katapulteista vastasi Kalajoen slalomtykki Oskari. Jokaiseen lähtöön niitä taisi mahtua useita. Selitykseksi Oskari totesi, että lauta vain kulkee täysillä, ei sitä voi jarruttaa. Anoimme kotiläksyksi jarrutusharjoitukset.

Joel puolestaan säväytti pelottomalla ja lennokkaalla slalomilla. Tuon pojan pää kestää. Markus ajoi varmasti ja tasaisesti. Keskimmäisessä setissä vauhti ei ollut parhaimmillaan pienellä laudalla. Oxa teki myös saman virheen ja vauhdin tyssätessä aaltoon, hän kynti hetken polvia myöten uppeluksissa.

Kerrankin ajettiin slalomkisa, jossa tuuli ja oli aaltoa. Tosin hieman vähempikin olisi riittänyt. Rannan läheisyyteen olisi saatu upea rata. Aalto oli selkeämpää ja pienempää. Aaltorintama kääntyi sen verran, että ulkopoijulle ei olisi ollut pakko ajaa yhtä pahasti päin aaltoa.

Sunnuntai näytti täydelliseltä formulapäivältä 5-6 m/s. Lähdin minäkin radalle. Lähdin testaamaan, miten kylki kestäisi. Yö oli hieman hankala, koska asennon vaihtaminen vihloi joka kerta. Minun formulani on pitänyt pääsääntöisesti lomaa tänä vuonna ja 10 m2 purje tuntui jättiläismäiseltä. Päivän ensimmäinen startti lähti hienosti liikkeelle, mutta rähmin ensimmäisen lenssin kääntämällä hieman aikaisin ja vieläpä reikään, plaaniin pääseminen kesti aikansa. Toisen kerran rähmin ajamalla toisen kryssin liian pitkäksi. Olin menossa väärälle poijulle. Tulipa opittua rata kantapään kautta, kun menetin mahdollisesti 3-4 sijaa.

Toista lähtöä ei laitettu liikkeelle, kun tuuli hyytyi täysin. Lähdimme rantaan tauolle. Melkein jo toivoin, että lähdöt olisivat siinä. Kilpailupäällikkö ei ollut tullut lomailemaan, vaan uusi startti klo 14, jos tuuli sallii. Merituuli yltyi sopivasti ja voimistui voimistumistaan. Iltapäivän ensimmäinen lähtö oli jo reipas, mutta ajettava. Toinen lähtö  meni monella selviytymiseksi. Minä ajoin kummankin kierroksen lenssit suoraan alas ilman trapetsia ja toisella kierroksella sivutuuli maaliin meni myös luukku auki etujalka lenkissä ja takajalka keskellä jarrutellen.

Kisan voitti Jani, toinen Jussi, kolmas Markus ja Anders neljäs. Minun sijoitukseni oli 9. Perjantai ajamattomista lähdöistä jäi yksi DNS voimaan.

Reiskat ajoivat perjantaina ja sunnuntaina 4 lähtöä. Launtain slalomiin Reiskoilla ei ollut haluja.

Surffin täyteinen vuosi saa jatkoa, kun lähden Alacatiin PWA -kisaan. Kilpailuun on ilmoittautunut 16 naista, joista monet PWA eliittiä, mutta myös tuntemattomia nimiä. Alacati on tasaisen veden kisa. Tuuli voi olla vaihtelevaa, mutta toivoisin, että ei tarvitsisi ajaa alle 10 m/s tuulessa. PWA slalomin tuuliraja on sääntöjen mukaan 7 solmua. Enpä tiedä, mitä tuo käytännössä tarkoittaa. Toisaalta esim Karin Jaggi on rekisteröinyt suurimmaksi laudakseen iSonic 111 l ja suurin purje on Reflex 7,8 m2. Minä otan mukaan 111, 101 ja 86 l iSonicit. Uudet Reflexit ovat minulle vielä jonkin verran tuntemattomia, joten otan mukaan myös viimevuotiset Code Redit. Luultavasti pääsääntöisesti käytän niitä kisassa, mutta paikanpäällä on mahdollisuus saada maailman parhaat neuvot Reflexien trimmaamiseen. Minulla on paikanpäällä 4 päivää aikaa tutustua olosuhteisiin ja säätää välineitä.  Silloin teen lopullisen päätöksen purjeista.

Mukavaa ja tuulista kesän jatkoa.

Mari