Surfviikko 2011 tarjosi taas parastaan, aurinkoa, lämpöä, hyvää seuraa, virkistävää sadettakin, upean slalomkisan, aaltoa, maatuulta, pikkusurffareiden invaasion, formulakisaa, katkenneita mastoja, reiskaa, mojitoja, polttavaa rantahiekkaa, rantalentistä, aamulenkkejä, saunomista, keppareita, tiukkoja maalilinja taisteluja ja paljon muuta. Surfviikkolla pysähdytään hetkeen, rentoudutaan ja eletään kaukana maailman pahuudesta. Norjan tragedia varmasti kosketti syvästi kaikkia, vaikka emme joutuneetkaan seuraamaan reaaliajassa tiedotusvälineiden tragedialla mässäilyä.

Koskaan aiemmin en muista nähneeni yhtä montaa pikkusurffaria laudalla. Maijan tytöt Inka ja Eevi, Nenosen Eve, Anniina, meidän tytöt Riina ja Sini edustivat 10-14 v tyttöenergiaa. Kalatien pojat, Arttu ja Noa, Törnwallin Walter, Ollsonin pojat, Smedsin Alex, Blinnikan Beni puolestaan pitivät poikien lippua korkealla.

Erityisesti lapsille suunniteltu Starboard Pro Kids Go lauta kulkee pienellä purjeella kevyesti, ohjautuu helposti ja kääntyy ketterästi. Hienoa lapset!

Toisen valopilkun tarjosi sunnuntaina käyntiin pyörähtänyt slalomkisa. Tuuliennuste oli 8-10 m/s, mutta saimme hieman bonusta päälle. Parhaimmillaan tuulimittarin lukemat nousivat 14 m/s:iin. Kilpailupäällikkö Huhtinen kutsui kilpailijat vesille kun tuuli oli vielä melko rajoilla ja tuulen siftailu vaikeutti radan rakentamista. Ensimmäiseen lähtöön lähdettiinkin melko vinolle radalle, jossa tuli ennakoida kryssiosuus veneenpään poijulle, tuulta oli noin 6-7 m/s. Ekassa yrityksessä oli niin monta hätähousua, että lähtö päätettiin uusia samalla kokoonpanolla uudestaan, kilpailupäällikkö ei “saanut” varastaneiden purjenumeroita ylös. Toisessa yrityksessä Joel kiirehti linjan yli ennen aikojaan ja diskattiin. Kansainväliseen tapaan lähtö tulisi aina uusia, koska diskattu kilpailija saattaa häiritä kilpailussa olevia. Tässä tapauksessa Ian saattoi menettään lähtövoiton ja sitä myötä koko kisan voiton Joelia painostaessaan ja ajauduttuaan ulos radalta tuulen hyytyessä.

Toiseen lähtöön olosuhteet parantuivat, eikä kenelläkään ollut ongelmia tehojen kanssa. Tästä alkoi todellinen kisa. Olosuhteet paranivat lähtö lähdöltä ja olivat parhaimmillaan 9. ja 10. lähdössä.

Joel ajoi tasaista kisaa, ottaen hyviä lähtöjä, jiipit olivat varmoja ja lennokkaita. Aluksi hänellä oli käytössä 8,6 m2 purje, viimeisissä lähdöissä 7 m2.

Jani Paju kokeneimpana slalomkuskina sortui tällä kertaa harjoituksen puutteeseen. Surffikamat ehtivät lähes viettää vuosipäivää Pajujen autotallin perukoilla ennen kuin pääsivät jälleen tositoimiin. Jani tyylilleen uskollisena valitsi tarpeeksi suuren purjeen (9,5 m2) kisaan. Tauolla Turun iso poika joutui nöyrtymään ja vaihtoi neliötä pienempään. Tuulikin tosin jatkoi voimistumistaan ja nähtiin jälleen näyttäviä vesimassojen pärskähdyksiä. Onnistuessaan Janin vauhti oli jälleen ylivoimaista.

Ian lähti kisaan myös isolla 9,5 m2 purjeella ja onnistuikin rimpuilemaan puomin jatkona tehden tasaisen varmaa työtä, tosin hänellekin pienempi purje olisi varmasti riittänyt ensimmäisen lähdön jälkeen. Pienemmällä purjeella voimat olisivat säästyneet pitkää kisaa ajatellen ja jiipitkin olisivat saattaneet olla vikkelämpiä. Puolivälissä Iankin totesi purjeen isoksi ja vaihtoi 7,8 m2:een.

Törnwallin Jonin aikataulu oli perheen pienimmästä kiinni ja hän ehti mukaan vasta viidenteen lähtöön. Jon ampui liikkeelle kuin tykin suusta niin lähdössä kuin jiipin jälkeen. Pumpputreenit reiskalla eivät tuottaneet parasta tulosta slalomlaudalla ja voiman puute kaatoi muutaman jiipin.

Oxa paransi tahtia kuin sika juoksuaan tuulen yltyessä.

Tirrin “poika” Mikko esitti hienoja suorituksia ollen 5 lähdön jälkeen 4. sijalla.

Kalatien Tomi tiedetään myös nopsana kuskina ja hyvänä jiippaajana, kisassa virheitä sattui kuitenkin hieman liikaa.

Sami yllätti vaisuudellaan, kokeneelle ja nopealle kuskille 9. sija jätti varmasti paljon hampaan koloon.

Henkan nopeus yltää myös ihan kärkikahinoihin, ilman starttikelloa lähtössä joutuu usein starttaamaan hieman kärjen takana.

Omaan sijoutukseeni olen oikein tyytyväinen, mutta suoritukseen en ihan täysin. Jiipit olivat varmoja, 1 jiippi nurin oli hyvä saldo, välineiden valinnassa, vaikkakaan en säädöissä, onnistuin myös täysin. Joissakin lähdöissä olisin voinut olla skarpimpi, seurasin hieman liikaa muiden tekemisiä ja jäin lähes joka kerta laudan mitan jälkeen ensimmäisestä viivan ylittäjästä. 6-8. lähdön ajoin purjeella, jonka oli liian löysä mastoliikistä, sen seurauksena purje repi ja lauta pomppi, enkä saanut vauhtia lautaan.

10 lähtöä erinomaisissa olosuhteissa oli ihan loisto avaus slalomkaudelle. Hangossa sarja saa toivottavasti jatkoa ensi viikonloppuna. Minulta nämä kisat jäävät väliin. Matkustan jo perjantaina Turkin PWA kisaan. Noudin juuri postista Antin tekemän BOSS:n evän. Nyt ennuste näyttää mukavaa slalomkeliä Alacatiin ja pääsen testaamaan evää viikonloppuna ennen maanantaina alkavaa kisaa.

Janin neuvot takaraivossa, edellisvuotta paremmilla purjeilla ja vuotta kokeneempana lähden tavoittelemaan finaalipaikkaa joka lähdössä. Vastus näyttää osallistujalistan mukaan edellisvuottakin kovemmalta. Alacatissa ajetaan tasaisessa vedessä, jossa lautavauhti ratkaisee, kontrolli on tuskin kenellekään ongelma. Ensimmäiselle poijulle on lyhyt matka, kolareita syntyy, niistä on pysyttävä poissa.

Hyviä tuulia toivotellen,

Mari