Torstai 2.9

Majoitukseen lähtiessämme Marion ”the event manager” starttasi auton ja peruutti ensimmäiseksi lyhtypylvääseen. Jotakuinkin s-muotoisen mutkan peruuttaminen oli sen jälkeen osoittautua toivottomaksi tehtäväksi. Olin jo tarjoutua rattiin, kun vihdoin pääsimme pujotteluradan läpi. Pihatien 300 m sujuikin mallikkaasti ennen kuin hän hurautti oikealta Giensin suunnalta tulevan eteen täysin katsomatta. Olihan siinä liikenneympyrä, tosin kovin  kummassa paikassa, eikä se olisi paljoa lohduttanut, vaikka olisimme olleet oikeassa.
Majoitukseksi meille oli varattu asuntoparakkeja, niitä tyypillisiä Keski-Eurooppalaisia, periaatteessa liikuteltavia. Tehokkaisiin neliöihin on saatu mahtumaan 2 makuuhuonetta ja oleskelutila keittiöineen. Tulin paikalle ensimmäisenä ja sain valita itselleni oman huoneen. Sarah-Quita ja Morane jakavat toisen huoneen. Heillekin järjestely sopi hyvin. Ovat molemmat aika junioreita vielä. Morane on aika rauhallinen tyyppi, mutta Sarah-Quitassa on   bilehilettä. Morane on vasta 17, mutta monta vuotta vanhemman oloinen, sekä henkisesti, että fyysisesti. Martinequella taidetaan aikuistua nopsaan, kun alkoholiakin saa jo 14 -vuotiaana.
Minulla on ongelmia lukita kämppä ekana iltana. Tutkin lukkomekanismia ja keksinkin, mitä pitää tapahtua, että ovi menee lukkoon, mutta en saanut sitä tapahtumaan. Palasin respaan kertomaan, että lukko on rikki. Ennen kuin ehdin takaisin mökille kolme kaveria olivat ”korjaamassa” lukkoa. ”Korjaaminen” tapahtui nostamalla ensin kahvasta ja sitten lukitsemalla oven. Ranskalaisilla on ihan oma logiikka ja tapa hoitaa asioita.
Asioiden hoitamiselle on ominaista se, että kun luulee homman olevan jo selvä, juttua riittää vielä senkin jälkeen loputtomiin, esim. respan tädin kanssa. Suoran toiminnan suomalaisille, meille tehokkuusajattelun lähettiläille siinä on oppimista.
Sää on suomalaisittain kesäinen noin 22 astetta ja aurinkoista. Tuuli on nyt idän suunnalta, eikä suuria ole luvassa ennen tiistain 15 solmua. Keskiviikkona sataa jotakuinkin kaatamalla ja tuulee 24 solmua. Tänään ennuste näytti 4-5 ms ja se jotakuinkin toteutui. Saattoi puuskissa olla hieman enemmänkin. Aamun Hyeres kierroksen jälkeen lähdin tappamaan aikaa vesille. Aluksi plaanailinkin mukavasti isoilla, mutta iltaa kohden tuuli hiipui. Itätuuli oli puuskainen ja reikäinen, mutta ei kuitenkaan niin pahasti kun voisi kuvitella tuulen tullessa lähes 1 km levyisen kannaksen yli. Lopuksi vielä lähdin surffituristina lahden toiseen päähän katsomaan Giensin rannikkoa.
Rullaluistimet toimii täällä ihan hienosti. Päätien varrella kulkee pyörätie, kämpiltä lähdettäessä joudun luistelemaan pariin otteeseen liikenteen seassa. Tänään luistelin Hyeresin keskustaan. Bongaan vanhat kaupungit, niin myös täällä. Se oli rakennettu vuoren rinteeseen ja lähdinkin kipuamaan ylöspäin kapeita kujia. Kummallista kerrakseen on se, miten vanhat kaupungit ovat kuin kopioita toisistaan, ollaanpa sitten täällä, Tallinnassa, Tukholmassa, Visbyssä, Rhodoksella tai Alacatissa, kivitalot ja kapeat kadut. Ei kait siinä ole niin kummallista sittenkään puiset talot olisi jo aikapäivää palaneet, mutta miksi aina ne kapeat mutkikkaat kadut?
Lopulta päädyin Saint Bernandin puistoon, jonka luulin olevan jo kylän korkeimman kohdan, mutta keskiaikaisen linnan rauniot pilkottivat vielä horisontissa puiston takana. Matka siis jatkui ylöspäin. Retki kannatti, sillä tähystyspaikalta oli mielettömät näkymät merelle ja läheisille vuorille.