Mistral kurotteli lonkeroitaan vihdoinkin Almanarreen. Lahti täyttyi vaahtopäistä jo aamusta, mutta tuulen suunta oli vielä hieman liikaa pohjoisesta, joten ensimmäistä lähtöä hieman lykättiin. Ennuste päivälle oli 17 -25 solmua. Tavoitteena oli ajaa 4 lähtöä. Ensin 3 back-to-back ja sitten vielä 1.

Tänään otin pääsääntöisesti hyviä lähtöjä. Purjeessa oli tarpeeksi vetoa ja vauhti helppo säädellä siten, että osuu linjalle ajoissa. Päivän ekassa olin täsmällisesti viivalla, vauhtia olisi voinut olla hieman enemmän. Jäin hieman pussiin, mutta olin kuitenkin hyvissä asemissa kärkkymässä toisten mokia. Jo ekalla poijulla rytisi sen verran että pääsin koukkaamaan parin tytön ohi yläkautta, hieman ehkä puomilla törkkien. Loppu olikin sitten vain finaalipaikan varmistelua. Erityisen helppo oli toka karsinta, jossa kaksi ranskalaista otti varaslähdön. Olin ihan heidän kannassaan, mutta kuitenkin vielä oikealla puolella viivaa. Uusintalähdössä ei juuri tarvinnut kuin ajella rata ympäri mokaamatta.
Kolmannessa lähdössä Sarah-Quita ui ekalla poijulla. En huomannut ajoissa, että purje oli poijun puolella ja osuin maston yläosaan. Ajattelin, että pääsisin jatkamaan matkaa työntämällä purjetta hieman, mutta tulos oli, että minäkin uin ja pitkään. Mastotasku täyttyi vedellä ja camberit olivat väärin päin. Nopsa vesilähtö on aika vaikea niistä asetelmista.
Looser’s finaalissa karkasin Sarah-Quitan kanssa muulta porukalta, tokan poijun jälkeen Sarah mokasi hieman ja pääsin ohi, mutta kolmannella poijulla otin turhan rohkean jiipin ja sitten oli minun vuoroni uida ja sija tuttu vähän liiankin tuttu 14. 2. ja 3. lähdössä minulla oli 6,5 m2 ja 101 l lauta. Yhdistelmä oli tosi mukava ajaa.
Kilpailupäällikkö päätti lähettää neljännen lähdön yhteislähtönä. Tauon aikana tuuli yltyi ja veneeltä ilmoitettiin tuulen nopeudeksi 19 -26 solmua. Kävin testaamassa 6,5 m2 ja 86 l yhdistelmää. Se oli ajettava, mutta tuntui kuitenkin hieman isolta. Päätin palata rantaan hakemaan pienemmän. Olen käyttänyt  5,6 m2 Reflexiä kolme kertaa aiemmin. Yyterin slalomkisassa surfviikolla. Silloin jotenkin onnistuin rämpimään 2 lähtöä läpi sillä. Muut kaksi kertaa käytin sitä Alacatissa tasaisessa vedessä ja hieman kevyemmässä tuulessa.
Nyt purje tuntui hankalan repivältä, vaikka ei se iso voinut olla. Koska purje repi, lauta poukkoili myös holtittomasti. Oman ja muiden turvallisuuden vuoksi en voinut lähteä lähtölinjalle setillä, joka oli täysin poissa kontrollista. Lähtöön oli enää vajaat 10 min aikaa. Menin rantaan kiristämään purjetta. Toimitsija tuli sanomaan, että odottavat, kunnes ehdin linjalle. Kiristin siis nopsasti ja ajoin siivun ulos edelleen melko holtittomasti. Palasin rantaan ja sanoin, että ei tarvitse enää odottaa. Kiristin vielä lisää ja siirsin mastoa hieman eteenpäin. Sen jälkeen setti alkoi pysyä käsissä, mutta ei se vieläkään ihan toimiva ollut. Minulta puuttuu suositusmasto tuohon purjeeseen. Olen huomannut, että jokin toinen masto voi toimia ihan ok kevyellä kelillä, mutta sitten, kun mennään slalomtehoihin ei se enää ehkä toimikaan.

Viimeisen päivän alamäestä huolimatta, olen tyytyväinen suoritukseeni. Tässä kisassa huomasi, että toiset ovat tasaisen veden ja kevyen tuulen spesialisteja ja toiset onnistuvat paremmin kuoppaisessa vedessä. Koko kiertueen kannalta on tärkeää, että osaa ajaa mahdollisimman erilaisissa olosuhteissa. Oli mukava huomata, että pärjään kohtuudella näille maailman parhaille oli sitten kevyt keli ja tasainen vesi tai sitten hieman kuoppaisempaa.
Toisen kilpailupäivän startit olivat hyviä kaikki. Jiipit myös pääsääntöisesti hyviä, vaikkakin aika akkamaisia, mutta niin oli kaikilla muillakin niissä olosuhteissa. Onnistuin nyt myös melko hyvin sulkemaan poijun. Onnistuin pysymään pois tilanteista, joissa minun päälleni ajettaisiin. Hyödynsin muutaman paikan, jossa hieman törkkäsin kilpasiskoani ja pääsin ohitse. Enkä yhtään ota tästä huonoa omaatuntoa niskoilleni. Tein niin melkeinpä kilpailupäällikön luvalla. Hän totesi, että jos sinua kolaroidaan jiipin jälkeen on se sinun oma mokasi, olet liian hidas.
Kilpailupäällikkö  Juan Antonio Aragonin sanat minulle lämmittivät viimeisen lähdön mahalaskun jälkeen. Hän kehui ajamistani ja kehotti kiertämään koko kiertueen ensi kaudella. Välineet trimmiin, hieman lisää kilpailukokemusta ja hyvä tulee. Sanoi myös, että ei ole aiemmin nähnyt näin kovatasoista naisten kisaa. Hänen mielestään naiset eivät ole enää kovin kaukana miesten tasosta.
Marseillesta on noin tunnin matka Almanarreen ja Nizzasta 1,5 tuntia. Marseille lentokentälle tosin pääsee ruuhka-aikanakin kätevästi. Nizzan kentälle ajettiin kaupungin läpi ja se oli melko tuskasta aamun ruuhkassa.